Kiltti lapsi ei aina ole onnellinen lapsi

Kiltistä ja vaivattomasta lapsesta on helppo pitää. Sopeutuvainen, vaatimaton, iloinen ja miellyttämisen haluinen lapsi on ympäristölleen ja kasvattajilleen helppo tapaus, mutta miten on lapsen onnellisuuden laita?

Olin itse helposti ärtyvä lapsi. Erityisherkkyyden ensimmäiset merkit näkyivät siinä, että muutokset tutussa päivärytmissä, ympäristön levottomuus ja liian pitkäksi venyneet ruokailuvälit saivat minut raivon valtaan.

Äitini kertoi aikanaan, että erään pitkäksi venyneen kauppareissun seurauksena karjuin hysteerisenä, eikä minua meinattu saada millään rauhoittumaan. Varmin tapa saada minut tyyntymään vauvana oli lähteä autoajelulle. Liike ja tasainen hurina saivat ylivirittyneen hermostoni palautumaan. En ollut mikään helppo vauva herkän ja tulisen temperamenttini vuoksi, mutta vuosien varrella minusta varttui varsin kiltti tyttö.

Kiltteys voi olla suojamekanismi

Tutkiessani kiltistymisen syntysyitä Kiltin tytön voimakirjaa varten, erityisherkkyys nousi yhdeksi selittäväksi tekijäksi kiltistymisen taustalla. Herkälle ihmiselle rauhallinen ja turvallinen ilmapiiri ovat todella tärkeitä.

Herkät ovat myös empaattisia, toisten tarpeet ja tunnetilat huomioivia ja toivovat yleensä että kaikilla olisi kaikki hyvin. Tämä kaunis ominaisuus kääntyy kuitenkin herkkää ihmistä vastaan, jos hän päätyy liiaksi hoivaamaan, kantamaan vastuuta ja pelastamaan aina kaikki pulasta. 

Kirjaa varten tekemäni tutkimustyön tuloksena ylikiltistymisen voi kiteyttää siihen, että jollain tapaa oman temperamentin ja lapsuuden kasvuympäristön seurauksena lapsi on kokenut turvallisimmaksi vaihtoehdoksi olla kiltti ja vaivaton. Moni on ryhtynyt pikkuäidiksi sisaruksilleen, terapeutiksi vanhemmilleen ja mahdollisimman helpoksi ja avuliaaksi, jotta ei lisäisi taakkaa perheessä.

Taustalla saattaa olla esimerkiksi alkoholismia, mielenterveysongelmia, puhumattomuutta ja väkivaltaa. Osa kertoi oppineensa jo varhain, että olemalla kiltti ja sysäämällä omat tarpeensa ja tunteensa syrjään välttyi hylkäämiseltä ja häpeän sekä syyllisyyden tunteilta. 

Liiallisen kiltteyden seuraamuksia

Jos lapsi ei saa koskaan ilmaista vaikeita tunteita tulematta rangaistuksi (esim. yksin jättäminen, sättiminen, nolaaminen tai fyysinen rangaistus), seurauksena on se, että sisälle alkaa kertyä melkoinen kiukun ja surunsekainen möykky. Omat rajat saattavat olla ihan hukassa ja omia tarpeita sekä tunteita on vaikea tunnistaa aikuisenakaan.

Kiltistä lapsesta varttuu kiltti aikuinen, joka suorittaa, miellyttää, kantaa vastuuta ja ratkaisee muidenkin ongelmat vaivojaan säästelemättä. Kunnes tulee stoppi. Oireita ja ilmiöitä, jotka usein kertovat terveen itsekkyyden opettelemisen tarpeesta ovat uupumus, masennus, jatkuva alakulo, selittämättömät kivut ja kolotukset, sairastelukierre, ihmissuhdeongelmat ja alentunut itseluottamus. 

Uusien toimintamallien oppiminen on mahdollista

Hyvä uutinen on se, että liiallisesta kiltteydestä voi opetella eroon, lapsuudessa sisäistetyt mallit voi muuttaa ja omia uskomuksia voi päivittää sellaisiksi, että ne tukevat omaa hyvinvointia.

Iso juttu, mikä vie itsestä välittämisen polulla eteenpäin, on elämän varrella kertyneiden kuormittavien tunteiden käsittely ja vapauttaminen. Tätä työtä ei tarvitse tai kannata tehdä kokonaan yksin. Apua on saatavilla ja sitä kannattaa hakea, jos olo omissa nahoissa alkaa olla tukala.

Olemme siinä mielessä aiempia sukupolvia onnekkaampia, että henkisestä hyvinvoinnista puhutaan, siitä on paljon tietoa saatavilla, kursseja, ryhmiä ja terapioita on vaikka millä mitalla, ja omaa mielenterveyttä on mahdollista hoitaa monin tavoin ennaltaehkäisevästi. Ylikiltistäkin lapsesta voi varttua oman arvonsa tunteva ja toiset huomioiva hyvinvoiva aikuinen. 

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
🎅 Kuuntele ILMAISEKSI 30 päivää äänikirjoja – tarjous koskee myös aiemmin Storytelia kokeilleita! ⭐️ Voimassa 31.12. saakka!
Tarjous vain tästä!
close-image