Sanotaan, että hyvän parisuhteen mittari ei ole se, että siinä on aina helppoa ja leppoisaa, vaan se, että siinä halutaan pysyä yhdessä vaikeuksista huolimatta. Vaan ei parisuhteen mikään työleirikään pitäisi olla.
Pariterapian tärkein onnistumisen mittari on aito motiivi haluta ymmärtää toista ja tehdä yhdessä parhaansa suhteen parantamiseksi. Se ei onnistu jääräpäisellä halulla muuttaa toista. Tärkein kysymys on ”Mitä minä voisin tehdä tässä kohtaa paremmin?” Tiedetään, että suhteen dynamiikan luomiseen tarvitaan kaksi henkilöä, mutta sen purkamiseen riittää yllättävää kyllä usein jo toisen tietoinen käyttäytymisen muutos.
En näe mitään syytä jatkaa parisuhteessa, joka tuottaa tuskaa ja jota ei yrityksistä huolimatta saada toimimaan. Joskus pitää vain hyväksyä, että se mikä ei toimi, ei toimi. En myöskään ajattele, että parisuhde on onnellisen elämän edellytys. Toimiva ja rakkaudellinen suhde on suuri ilo, mutta elämästä voi nauttia ilman sitäkin.
Moni sinkku kokee ymmärrettävästi kateutta katsellessaan käsi kädessä kulkevia pareja. Yksinäisyys tuntuu kipeältä. Emme voi kuitenkaan koskaan tietää mitä muiden suhteissa todella tapahtuu, jos emme pääse seuraamaan niitä salaa vierestä. Olemme sitten parisuhteessa, avoimessa suhteessa tai yksin, on ensisijainen suhteemme kuitenkin aina suhde itseemme, se on ohittamatonta ja sille perustuvat myös muut ihmissuhteemme. Siksi uskollisuus ja rakkaus itseä kohtaan on tärkeää.
Parisuhde on ensisijaisesti tunnesuhde, jonka laatuun meillä on mahdollisuus vaikuttaa. Vuorovaikutuksen parantamisen tärkein asia on viedä huomio omaan itseen. Mitä sinun tunteesi ja reagointisi kertovat sinusta? Oletko valmis haastamaan uskomuksesi, jopa oman lujan kokemuksesi? Miltä sinusta tuntuu ajatus siitä, ettet ehkä ole aina oikeassa? Tai että tulkintasi toisen käyttäytymisestä onkin väärä? Tai se, ettei lopullista vastausta tai varmuutta voi ehkä koskaan saada? Suuri osa ihmisenä olemisen tuskastamme syntyy siitä, että vastustamme tosiasioita. Kun pystymme siirtymään ahdistavien asioiden välttelystä kohti niiden hyväksymistä, pääsemme paremmin eteenpäin.
Mitä herkempi ihminen on, sitä reaktiivisempi hän on. Voimakkaasti tunteva herkkä ihminen kamppailee usein myös itsetunto-ongelmien kanssa. Se on ymmärrettävää, koska tunteiden intensiivisyys on opettanut vuosien ajan herkkää ihmistä epäilemään onko hänessä kaikki kunnossa. Hän on ehkä ollut suhteissa, jotka ovat vahvistaneet hänen jo ennalta huonoa itsetuntoaan.
Herkät ihmiset ahdistuvat herkemmin ja he syyttävät itseään kun parisuhde ei toimi. Kun kumppani vetäytyy, on se herkälle ihmiselle merkki ensisijaisesti hänen omasta huonoudestaan ja epähaluttavuudestaan. Häneltä unohtuu, että kumppanin reagoinnille voi olla lukuisia muita syitä. Herkän sudenkuoppa onkin siinä, että oma intuitio on osunut monta kertaa oikeaan. Valitettavasti se johtaa kiusaukseen uskoa omia johtopäätöksiä silloinkin, kun ne eivät ole oikeita.
Jos parisuhteessa on kaksi herkästi haavoittuvaa, johtaa se helposti molempien kääntymiseen pois toistensa luota. Näin molemmat kokevat lopulta tulleensa hylätyiksi. Jos taas henkilön pääasiallinen selviytymiskeino on hyökkääminen, ei sekään edistä yhteisen ymmärryksen syntymistä. Hyökkäys aiheuttaa toisessa joko pakenemisen, jähmettymisen tai takaisin iskemisen.
Tilaa kohtaamiselle ei jää, tunteiden takana olevat tarpeet eivät tule täytetyiksi ja kuilu parin välillä kasvaa. Kumpikin kokee olevansa arvoton ja vailla rakkautta.
Mahdollisuuksien parisuhteessa anteeksipyytämisen ja anteeksiantamisen merkitys ymmärretään, mutta kumppanille osataan antaa tilaa silloin kun hän sitä tarvitsee. Omasta ahdistuksesta nouseva toisen päälle puskeminen, syyttely ja painostaminen ei synnytä milloinkaan elävää yhteyttä tai parempaa ymmärrystä.
Ihmisellä on oikeus vetäytyä sitä tarvitessaan ja saada tarvitsemansa tila. Luolaan ei kuitenkaan voi jäädä pitkäksi aikaa: piiloutuminen ei ole vastaus. Mahdollisuuksien parisuhteessa ymmärretään, että molemmat muuttuvat ajan kuluessa, mutta että sen ei tarvitse olla uhka suhteelle. Menneessä riippuminen, tosiasioiden kieltäminen, muutoksen vastustaminen ja kumppanin elämää tuuppiva managerointi on pelkoon perustuvaa vallankäyttämistä ja eteenpäin virtaavan elämän vastustamista. Mahdollisuuksien parisuhteessa ymmärretään, että jokainen päivä on valinta olla parisuhteessa.
