Vaikka olisit joskus mennyt rikki…
voit olla vahva ja kuitenkin lempeä.
Voimakas, silti herkkä.
Haavoittuvainen, mutta oman arvosi tunteva.
Voit olla avoinna maailmalle ja pitää samaan aikaan rajoistasi kiinni.
Voit ojentaa auttavan kätesi, mutta kurottaa myös itseäsi kohti.
Voit pitää kaikkia kipeitä palasia sylissäsi tai uskoa ne toisen kannateltavaksi.
Voit antaa valosi loistaa, mutta tehdä tilaa myös varjoille.
Voit astua rohkeasti omaan voimaasi ja kutsua myös muita tekemään samoin.
Voit katsoa myötätuntoisesti niitäkin osia itsestäsi, joita sinun on vaikea hyväksyä.
Ja voit hyväksyä sen, että kaikki eivät katso sinua yhtä myötätuntoisesti.
Voit iloita vahvuuksistasi ja syleillä heikkouksiasi.
Voit luottaa elämän virtaan ja virrata elämän lävitse.
Voit pitää jalkasi maassa ja antaa tuulen nostaa siipesi ilmaan.
Voit tuntea kiitollisuutta kaikesta, mitä polkusi tuo tullessaan ja tehdä rauhan sen kanssa, mitä on joskus ollut.
Voit antaa itsellesi luvan olla kaikkia niitä sävyjä, joita elämä on sinuun maalannut ja maalata itse lisää.
Voit päättää, että tästä lähtien sinä olet oman elämäsi taiteilija ja tämä on sinun taideteoksesi.
Sillä vaikka olisit joskus mennyt rikki, se ei tarkoita sitä, etteikö sinusta olisi ehjäksi.
Lisää Susanna Jussilan voimarunoja löydät Sielun sopukoita -päiväkirjasta ja Sielun sopukoita -kirjoituskorteista.
