Vapaus olla erilainen vahvistaa parisuhdetta – Erilaisuus ei ole uhka, jatkuva uhrautuminen sen sijaan on

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että haluaisin kirjoittaa parisuhteesta ja vapaudesta. Parisuhteessa suurin vapaus on sitä, että kumpikin osapuoli saa toteuttaa itseään eikä toinen tukahduta toisen sisäistä paloa. Toki kompromisseillekin on paikkansa, mutta juuri tänään haluan puhua siitä, ettei kompromissi ole aina se ainut vaihtoehto. Saati useinkaan paras vaihtoehto.

Vastakohdat kiehtovat

Kuten tiedämme, vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Ne kiehtovat. Todennäköisesti kumppanimme on siis joltain osin erilainen kuin me itse, ja hyvä niin. Vaikka erilaisuus on rikkaus, ajaudumme silti helposti parisuhteessa tilanteeseen, jossa yritämme supistaa kahta erilaista persoonallisuutta yhdeksi tiiviiksi kokonaisuudeksi.

Kun esimerkiksi toinen haluaa matkustaa ja toinen pysyä kotona, ei välttämättä ole pitkän päälle järkevää, että kaikki matkat tehdään yhdessä. Tällöin toinen tulee matkustaneeksi liikaa ja toinen liian vähän.

Kun parisuhteessa vallitsee avoimuus ja luottamus, ei yksin matkustamisessa tai kotiin jäämisessä ole mitään ihmeellistä. Aivan kuten ei siinäkään, että sosiaalisempi osallistuu yksin kekkereille, samalla kun introvertimpi menee metsään.

Yhdistävät tekijät

Erilaisuuden myöntäminen ei ole eroamisen ensi askelia. Niin pitkään kuin suhteen osapuolilla on yhdistäviä asioita, ei erilaisuuden tarvitse olla uhka. Yhdistävät asiat ovat usein ihan muita asioita kuin näkyvät käytännönasiat. Niitä voivat olla vaikkapa mieltymys samanlaisiin elokuviin tai yhteiset arvot. Joillakin pariskunnilla yhdistävät asiat ovat erityisen kattavia, kuten perhe, yritys tai jopa näistä molemmat.

Vaikka yhteistä laatuaikaa on suotavaa järjestää aika ajoin, on luontaista, että yhteisen elämän vastapainoksi jokaisen on saatava toteuttaa erilaisuuttaan.

Rakkaus ei tukahduta ja rajoita, vaan tuo aina jotain lisää. Toki yhteiset asiat voivat tuoda velvollisuuksia ja rajoitteita, mutta mikäli ihminen tekee valintansa tietoisesti ja itsenäisesti, ei tämä päädy painolastiksi kumppania kohtaan. Kaikenlainen uhrautuminen toisen vuoksi ei ole mitään muuta kuin sitä itseään: Kärsimystä ja sen alleviivaamista, ettei ihminen riitä omana itsenään. Jos siis tunnet olevasi pakotettu luopumaan itsellesi tärkeistä asioista tai arvoista, mieti uudemman kerran. Rakkaus nuukahtaa vankilassa.

Omat ruoat

Ruokailu on yksi hyvä esimerkki pienistä kompromisseista, joita helposti teemme aivan huomaamattamme. Yhteinen ruoka on mukava ja käytännöllinen juttu, mutta se johtaa useilla pariskunnilla kompromisseihin, joissa aina joku kärsii. Kun toinen ei syö kalaa, toinenkaan ei sitä tule syödyksi. Kun vain toinen haluaa vähentää lihansyöntiä tai hiilareita, toteutus jää helposti uupumaan käytännöllisyyden nimissä.

On ymmärrettävää, että kahden ruoan valmistaminen vie aikaa, mutta tämän ei tietenkään tarvitse kapsahtaa vain yhden ihmisen harteille. Kun joustamme liikaa ruoka-asioissa, viestitämme itsellemme, ettei toiveillamme ole väliä emmekä ole panostamisen arvoisia. Tällöin herää kysymys, missä kaikessa muussa uhraudumme samoin perustein.

Ruoka ei ole ”vain ruokaa”. Parhaimmillaan se on intuitiivinen kehittyvä prosessi, joka ravitsee ja parantaa itseä. Ihminen voi myös toteuttaa itseään ja arvojaan ruoan kautta. Sen vuoksi omat ruoat tai esimerkiksi omat lisukkeet voi joskus olla parempi kuin vuorotella kummankin haluamalla tavalla.

Erilliset ruoat ei tarkoita sitä, etteikö koskaan enää voisi nauttia yhteisistä kynttiläillallisista. (Sitä paitsi ravintolassakin usein tilataan eri annokset ilman tunnetta petturuudesta!) Sen sijaan erilliset ruoat voi viestiä, että minä olen tärkeä ja sinä olet tärkeä.

Vapaus vahvistaa parisuhdetta. Se sallii kummankin osapuolen elää kokonaisena, opetellen rakastamaan itseään ja sitä kautta muita. Kukaan ei pitkän päälle jaksa olla vain puolikas jostain. Kaksi kokonaista on enemmän kuin kaksi, mutta kaksi puolikasta, rikkinäistä ja rajoittavaa, on sen sijaan vähemmän kuin yksi.

Vapautta ihmissuhteessa ei kuitenkaan opetella sinkkuna, vaan siellä suhteessa, rohkeasti pienin askelin. Moni luulee, että suhteessa on jotain vikaa, vaikka vika on siinä, ettemme vielä ole oppineet elämään itsellemme.

Ensimmäinen askel vapauteen parisuhteessa on oivaltaa, ettei mitään yhtä tapaa elää tai toimia parisuhteessa ole. Kaikki on mahdollista. Se miten vanhempamme toimivat tai miten muissa perheissä eletään, on heidän asiansa. Sinun elämäsi on sinun asiasi. Tie on auki edessäsi, ja saat poimia siltä parhaat palat.

Ihanaa kesää, yksin ja yhdessä,

Riikka


Lue lisää minusta ja luomuksistani tästä.

 

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
Hei ihana 🥰! Oletko jo tilannut Hidasta elämää -klubikirjeen? Tilaa nyt ja saat -10% alennuskoodin puotiin!
Tilaa
close-image