Läheisriippuvaisen ei ole välttämättä helppoa kohdata omaa todellista tilannettaan, kuten ei muidenkaan addiktien ole. Kun ihminen on siinä pisteessä että hän hakee apua, takana on pitkä ja usein piinallinenkin oman tilanteen hyväksymisen prosessi.
Sveitsiläinen psykiatri Elisabeth Kübler-Ross esitteli kuoleman kohtaamisen tuottaman suruprosessin viisi vaihetta: kieltämisen, vihan, “kaupankäynnin”, masennuksen ja hyväksymisen. Hän on saanut työstään paljon kiitosta, ja näiden hyväksymisen vaiheiden on huomattu toistuvan kuoleman hyväksymisen lisäksi monissa muissakin yhteyksissä, kuten vaikkapa erokriisissä ja addiktioiden myöntämisessä itselleen.
Tutkitaan tätä prosessia läheisriippuvuuden kannalta. Huomaa kuitenkin, että tämä prosessi on hyvin eläväinen. Kaupankäynnin kohdasta ihminen voi palata hetkittäin takaisin vihan ja kieltämisenkin vaiheisiin.
1. Kieltämisen vaiheessa läheisriippuvainen ei myönnä ongelmaa. Läheiset saattavat olla huolissaan, mutta läheisriippuvainen suojelee kumppania ja suhdetta kynsin hampain. Hän ei halua nähdä suhteen todellista tilaa, sillä hän myös saa suhteesta jotain. Kieltäminen on defenssi, joka suojaa jonkin vielä liian aran ja kipeän asian käsittelemiseltä.
Ihminen voi olla kieltämisen tilassa pitkään, jopa vuosia. Hälytysmerkkejä on kyllä ollut nähtävissä, mutta niitä ei vaan halua nähdä. Usein täytyy tapahtua jotain riittävän kipeää, että kieltämisen kupla viimein puhkeaa.
Kukaan ei tiedä, mikä se ”riittävän kipeä” kullekin on. Kenellekään ei toivo kipua, mutta joskus vaan kipu riittää meidät herättämään. Kuplan puhjetessa kukaan ei kaipaa ”Mitäs minä sinulle sanoin?” kommentteja, vaan ihmistä tueksi.
2. Vihan vaiheessa läheisriippuvaisen kieltämisen kupla on puhjennut. Hänen omat selityksensä, tai kumppanin selitykset, eivät mene enää läpi.
Vihan vaihe on tärkeä realisoitumista tukeva vaihe. Se jollain tapaa herättää eloon. Näin on todella käynyt ja tämä koskee! Viha herättää siihen, että näin ei voi enää jatkua. Vihan vallassa ei ole kuitenkaan viisainta tehdä päätöksiä, sillä tunnekuohuissa tehdyt päätökset harvoin kestävät.
Vihan vaiheessa läheisriippuvainen näkee suhteessa tapahtuneet epäkohdat, loukkaukset ja kenties valheetkin. Nyt hän näkee kaiken sen, jota ei kieltämisen vaiheessa suostunut kohtaamaan.
3. Kaupankäynnin vaiheessa läheisriippuvaista alkaa epäilyttämään. Ehkä kumppanin teot eivät olleetkaan niin pahoja? Olihan niille kuitenkin hyvä selitys. Ehkä kumppani raitistuukin. Ehkä tämä oli ihan tavallinen parisuhde riita. Ehkä kaikki selviääkin.
Kaupankäynnin kohta on hyvin ristiriitainen. Läheisriippuvainen ikäänkuin alkaa uudelleen puolustamaan suhdetta ja kumppaniaan. Läheisriippuvainen käy kauppaa: Ehkä suhde toimisi, jos minä vaan relaisin. Ehkä suhde toimisi, jos en vaan itse olisi niin vaativa.
Kaupankäynnin kohta on monelle eronneelle tuttu. Suhde on jo päätetty, mutta jonakin yksinäisenä iltana sitä kaipaakin entisensä luokse. Tällöin ns. eroseksi tyypillisimmin tapahtuu. Läheisriippuvaisen olisi hyvä kaupankäynnin vaiheessa muistuttaa itseään siitä realismista, mitä suhteessa olo todella olikaan.
Toivo on ihmisyydessä valtavan arvokas tunne, mutta läheisriippuvaiselle toivo voi olla myös riippuvuutta ruokkiva tunne. Kaupankäynnin kohdassa on hyvä kirkastaa omia rajoja ja tarpeita ja koittaa hengitellä tämän vaiheen epämukavuuden läpi. Saa kaivata. Saa olla ikävä. Itseään ei kannata syyttää kaipuun tunteista.
Mutta muista myös, että jos mitään ei muuta, mikään ei luultavasti muutu. Muista, että kaupankäynti on normaali vaihe, mutta sekään ei kestä ikuisesti.
4. Masennuksen vaiheessa läheisriippuvaisen saattaa tuntea itsensä turraksi. Asiakkaani kuvaavat usein tässä kohdassa ”Olevansa vähän liiankin rauhallisia”. Joillekin tämä vaihe on taas häpeän ja lamaantumisen aikaa.
Läheisriippuvainen alkaa käsittämään, miten iso ja kokonaisvaltaisesti elämää kuormittava asia läheisriippuvuus onkaan. Saattaa tuntua siltä, että ei sen työstämiseen ole voimia tai resursseja. Tekisi mieli unohtaa koko homma. Tässä kohdassa kerää voimia. Lepää. Anna itsesi levähtää. Tiedä kuitenkin, että matka jatkuu. Ja sinulla on voimia kohdata tilanne. Sinä saat pyytää apua ja saat tarvita tukea. Keskity myös ihan tavallisiin asioihin, niihin mitkä arjessa menevät omalla painollaan.
5. Hyväksymisen vaiheessa läheisriippuvainen alkaa hyväksymään että läheisriippuvuus on olemassa ja että se koskettaa itseä. Kaupankäynti jää vähemmälle ja hän on valmis myöntämään ja omistamaan tilanteen haastavuuden. Tässä kohdassa apuun hakeutuva ihminen on usein hyvin valmis esimerkiksi terapia- tai ohjausprosessiin. Hän on valmis katsomaan myös itseään, omaa lapsuuttaan ja sitä miksi hän toimii niinkuin toimii.
Hän ei kanna enää niin paljoa häpeää, etteikö se estäisi häntä sanomasta kipeitä ja ristiriitaisiakin asioita ääneen. Tässä kohdassa läheisriippuvainen tietää, että jonkin on muututtava. Ja hän haluaa olla aktiivinen osa sitä muutosta sen sijaan, että katsoisi tilannettaan sivusta.
Hyväksymisen vaihe ei tarkoita sitä, että todellisuuden kohtaaminen olisi millään lailla miellyttävää. Se voi olla edelleen hyvin arkaa ja kipeää. Tässä kohdassa juuri nimen saaminen omalle haasteelle voi olla helpotus.
Terapiaan ja ohjaukseen voi ja kannattaa toki hakeutua, vaikka ei olisikaan vielä hyväksymisen vaiheessa. On myös normaalia, että vaiheet ja tunteet vaihtelevat. Kieltämisen vaiheessa terapiasta tai ohjauksesta ei luultavasti ole vielä kovinkaan suurta hyötyä. Valitettavasti usein meitä täytyy sattua henkisesti aika paljonkin, ennen kuin olemme valmiit katsomaan läheisriippuvuuttamme rehellisesti silmiin.
Läheisiippuvuudesta toipumisesta voit lukea lisää Eevin uudesta Ymmärrä itseäsi ymmärrä suhteitasi -kirjasta.
Syvennä yhteyttä tunteisiisi ja opi terveitä tunnetaitoja. Kurkkaa Ymmärrä tunteitasi – tunnetaitokortit:
Miten suhtautua itseen lempeämmin ja hyväksyvämmin? Tutustu Ole itsellesi armollinen -kortteihin:
Ole itsellesi armollinen -opaskirja tarjoaa työkaluja vaikeiden tunteiden ja ajatusmallien kohtaamiseen. Tutustu kirjaan:
