Elämässä tulee joskus vastaan aikoja ja tilanteita, jotka pysäyttävät ja huokuvat turvattomuutta. Tällaiset ajat tarjoavat täydellisen paikan tarkastella oman elämän suuntaa ja suhdettamme omaan itseemme.
”Teenkö elämässäni asioita, joilla on minulle oikeasti merkitystä? Mikä minua tässä tilanteessa ahdistaa? Mitkä ovat sellaisia asioita, joihin voin juuri nyt vaikuttaa?”
Suurten muutosten tuulet nostavat sekä kollektiivisesti, että yksilötasolla pintaan monia asioita. Sellaisia asioita, jotka helposti hukkuvat arjen kiireiden kireään tahtiin ja mukavuuksien pehmeisiin pyörteisiin.
Kun ulkoinen maailma kuohuu, pienemmässä tai suuremmassa mittakaavassa, se antaa mahdollisuuden havainnoida tunteiden kulkua ja tulla tietoiseksi sellaisista ajatuksista jotka rajoittavat elämäämme.
Vaikeissakin tilanteissa ja raskaissakin muutoksissa piilee aina potentiaali avata meitä elämään vapaampaa, tietoisempaa ja keveämpää elämää.
”Itsensä äärelle ei pääse puskemalla, vaan pysähtymällä.”
Hektisessä ja nopeatempoisessa nykymaailmassa varmasti yksi vaikeimpia, mutta tärkeimpiä taitoja on itsensä äärelle pysähtyminen, tai, taidon sijaan olisi ehkä parempi sanoa; taidottomuus, koska kyse ei ole niinkään tekemisestä, vaan antautumisesta. Siitä, että rohkenee päästää irti jatkuvasta suorittamisesta ja pyrkimisestä, sillä itsensä äärelle ei pääse puskemalla, vaan pysähtymällä.
Kun olosuhteet muuttuvat, se herättää helposti turvattomuutta. Hetken kauneus ja elämän pienet ilot peittyvät helposti kiireen ja huolten tummien pilvien alle. Jos on tottunut hukkaamaan huolensa suorittamiseen ja elämään jatkuvasti tulevaa tavoitellen, pysähtyminen voi tuntua vaikealta.
”Matka kohti sisimpää on matka kohti rauhaa ja hiljaisuutta.”
Kohdatessamme tilanteita, jotka eivät ole hallinnassamme, on hyvä muistaa hyväksyä käsillä oleva hetki ja keskittyä niihin asioihin joihin voimme vaikuttaa. Omasta hyvinvoinnistaan kannattaa pitää huolta, etenkin silloin, kun kohtaamme haastavia aikoja.
Sen sijaan, että karkaa omia tunteitaan, sekä tuon kauhistuttavan laajana ammottavaa tyhjän ajan ja hiljaisuuden meren kohtaamista, voi päättää rohkeasti uppoutua kuuntelemaan omaa olemustaan ja tulla itsensä luokse.
Tie itsen äärelle käy hiljaisuuden porttien lävitse. Se on tie, jota voi kulkea vain kulkematta. Se on matka, jossa perille pääsee vain pysähtymällä. Tuo matka kohti sisimpää on matka kohti rauhaa ja hiljaisuutta.