Sille on aina syy, miksi joku tuntuu olevan töykeä, viileä, defensiivinen, yläpuolelle asettuva, jyräävä, sulkeutuva tai kova. Kaikilla on kokemuksia – usein jo tosi varhaisissa vaiheissa – joissa oma sydämen pehmeys, se aito olento joka lapsena, nuorena tai jossakin riemun tai innostuksen kohdassaan oli, tulikin torjutuksi, kilpailutetuksi, kovistelluksi tai häpäistyksi.
Elämää ei voi eikä tarvitse elää ilman, että tuntee haastavia fiiliksiä toisten kanssa tai että syntyy konflikteja tai pöljiä tilanteita, ehkä selvittämättömiäkin. Mutta se, mitä voi tehdä, kun huomaa itsessään (tai toisessa!), että jokin tilanne alkaa nostaa kuorta oman (tai toisen!) sydämen päälle on alkaa kutsua sydäntään takaisin pehmeyteen. Se ei tarkoita alistumista tai huonoon kohteluun suostumista. Se tarkoittaa, että näkee sen kovuuden ja kivun itsessään tai toisessa: “Miks toi on tommonen? Mitä mä oon muka tehnyt väärin? Miksi toi ärsyttää mua niin paljon? Mikä muhun taas meni? En kyllä enää ikinä luota kehenkään! En taatusti puhu tolle enää mitään! Miksi tää on tämmöstä, vaikka mä yritän ja yritän? Miksi ton pitää olla niin rasittava?”
Kun katsookin kovuuden ja kivun läpi ymmärryksellä ja lempeydellä, uteliaisuutta itseen hengittäen, avaa itseään takaisin pehmeyteen. Sen suurempaa lahjaa itselle tai toisille ei varmaan voi antaakaan (tai toki voi antaa myös ilon ja nautinnon lahjan!).
Sydämensä pehmeyttä voi tarjota vähän etäämpääkin, jos avautumisen tai ymmärryksen tilaan ei yhdessä päästä. Ei se haittaa. Et ole vastuussa toisten sydänten haavoista ja niiden eheytymisestä, mutta omiasi voit hoitaa. Kutsu sinä omaa sydäntäsi pehmeyteen, ota sinä vastuu siitä mitä tarvitset silloin, kun kohtaat kuoren toisen sydämen ympärillä, tai kun omasi alkaa puskea esiin. Kovuus on haava, meistä jokaisella, ja pehmeys on siihen lääke.
Lämpimästi tervetuloa Annan voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon Helsingissä tai Skypeitse, myös poikkeusaikana. Täällä voit tutustua tarkemmin.
Kuva: Unsplash.com
