Meillä suomalaisilla on paljon tietoa, taitoa ja lahjakkuutta. Myönteisessä kannustuksen ja avoimuuden ilmapiirissä voisimme saada aikaiseksi vaikka mitä.
Valitettavasti meillä on korostuneen paljon syvästä häpeästä ja arvottomuuden tunteesta kumpuavia käyttäytymismalleja ja vaivoja, kuten kateus, kiusaaminen, ylikiltteys, ylisuorittaminen, virheiden pelko, herkkänahkaisuus, keskustelukyvyttömyys, tunteiden ilmaisun vaikeus, erilaiset addiktiot, masennus, ahdistuneisuus, psykosomaattiset oireet ja vihanhallintaongelmat. On vaikea kukoistaa, jos ahdistaa.
Tunteiden käsittelyn malli opitaan lapsena
Vartuin perheessä, jossa oli kaksi epätervettä tapaa käsitellä tunteita: raivoaminen ja täydellinen tukahduttaminen. Kuten monella auttamistyötä tekevällä, minullakin kiinnostus henkistä kasvua ja hyvinvointia kohtaan on kummunnut pitkälti henkilökohtaisista kokemuksista ja pyrkimyksestä muuttaa oppimiani epäterveitä malleja.
Tehtyäni nyt toistakymmentä vuotta emotionaalista paranemistyötä sekä itseni kanssa että asiakkaitteni tukena, olen saanut varsin kattavan käsityksen siitä, kuinka käsittelemättömät tunteet aiheuttavat pahoinvointia. Monella meistä emotionaalinen turva on jäänyt saamatta ja henkinen kasvu on jäänyt kesken siltä osin.
Kohtaan työssäni vuosittain satoja ihmisiä, jotka ovat kokeneet emotionaalista kaltoinkohtelua. Asiakkaitteni kertomuksissa toistuu se, että varttuessaan heidät on hylätty tai heitä on rangaistu suhteettoman ankarasti, kun he ovat kokeneet vaikeita tunteita, kuten suuttumusta.
Sen sijaan, että he olisivat saaneet tukea ja lohdutusta, nämä ihmiset ovat saaneet osakseen huutamista, mykkyyttä, huomiotta jättämistä, piiskaamista, sivuuttamista, väkivallalla uhkaamista, eristämistä, nöyryyttämistä, naureskelua, vähättelyä ja mitätöimistä. Monen tunne on lapsena kielletty toteamuksilla, kuten
- Älä nyt viitsi.
- Sinä ylireagoit.
- Älä itke.
- Eihän tuo voinut sattua.
- Älä tee kärpäsestä härkästä.
- Lopeta tuo temppuilu.
- Kukaan muu ei reagoi tuolla tavalla.
- Älä ole hysteerinen.
- Käyttäydy kiltisti.
- Mitä sinä taas vollotat?
Kenties sinäkin olet saanut kuulla vastaavia kommentteja? Minä ainakin olen.
Lapsi tarvitsee emotionaalista turvaa
Vaikean tunteen kanssa kamppaileva lapsi tarvitsee rinnalleen turvallisen ja rauhallisen aikuisen, joka osaa säädellä omia tunteitaan ja sietää lapsensa tunteita. Aikuisen, jolla on tunneälyä.
Lapselle se, että vanhempi ei kykene vastaanottamaan hänen hätäänsä ja voimakkaita tunteitaan on turvattomuutta aiheuttavaa. Se tuntuu siltä, kuin oma isä tai äiti sanoisi ”Et saa tuntea noin. Sinussa on vikaa. Olet vääränlainen. Rakastan sinua sitten, kun olet sellainen kuin haluan sinun olevan.”
Kun kiellämme ja mitätöimme lapsen tunteen, kiellämme tavallaan koko lapsen. Lapsi alkaa sopeuttaa käytöstään pärjätäkseen kotiympäristössä.
Lapsi ei ole pikku tyranni, vaan hänen käyttäytymisensä on sopeutumista epäjohdonmukaiseen kasvatukseen.
Tunteet kertovat todellisista tarpeista. Jos noihin tarpeisiin ei koskaan vastata, lapsi alkaa sulkeutua. Syntyy traumoja ja tunnelukkoja. Silloin on vaikea varttua henkisesti hyvinvoivaksi, tunteensa hallitsevaksi ja oman arvonsa tuntevaksi ihmiseksi. Sisälle kertyy arvottomuutta, riittämättömyyttä, häpeää, syyllisyyttä, kaunaa ja tukahdutettua vihaa. Se aiheuttaa monenlaista kipuilua.
Lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen toteaa: ”Lapsi ei ole pikku tyranni, vaan hänen käyttäytymisensä on sopeutumista epäjohdonmukaiseen kasvatukseen”.
Tunteiden kanssa voi oppia elämään
Olen pohtinut paljon sitä, miksi täysin luonnollisesti ihmisenä elämiseen kuuluvat tunteet ovat meille suomalaisille niin vaikeita. Miksi kulttuuriamme leimaa edelleen melkoinen ankaruus?
Ovatko sodat yksin syy emotionaaliseen kipuiluumme? Olemmeko olleet niin pitkään vieraan vallan alla, että olemme unohtaneet arvomme? Miksi joku mieluummin uhriutuu ja kipuilee koko ikänsä, kuin pyrkii työstämään tunteitaan ja uskomuksiaan?
Näen, että meillä on sydämen sopukoissa niin paljon hyvää, mutta jotenkin se ei pääse ulos. Olemme tuomittuja toistamaan samoja malleja, ellemme uskalla tehdä muutostyötä itsemme kanssa.
Näen, että meillä on sydämen sopukoissa niin paljon hyvää, mutta jotenkin se ei pääse ulos.
Valtaosa asiakkaistani toteaa suurimman motivaationsa olevan omat lapset. He haluavat opettaa lapsilleen terveempiä tapoja käsitellä tunteita, kuin mihin ovat itse oppineet. Tunteiden käsittelyn taitoa voi onneksi opetella jälkikäteen, vaikka lähtökohdat eivät olisi olleet optimaaliset.
Jokainen, joka parantaa itsensä, vaikuttaa positiivisesti läheisiinsä, ja hyvän kierre vahvistuu.
Kurkkaa Suvin kirja:
