Kohtaan työssäni jatkuvasti eri tavoin uupuneita ihmisiä. Suurin osa kärsii työuupumuksesta, mutta useimmiten haastattelun jälkeen tulemme asiakkaani kanssa siihen lopputulokseen, ettei kyse ole pelkästään työn rasittavuudesta, vaan ongelma on paljon laajempi ja syvempi.
Psykofyysisestä viitekehyksestä toimivana fysioterapeuttina autan asiakkaitani tunnistamaan kehossa olevat hermostolliset – fyysiset ja emotionaaliset – signaalit siitä, mikä meidän tilamme kulloinkin on.
Pitkään kestänyt suorittaminen ja sitä seuraava stressi ajavat kehon ja mielen turtuneisuuden tilaan. Vaikka se onkin haaste, tällä turtuneisuudella on ollut alun perin hyvä tarkoitus suojella meitä.
Pakene – taistele – jähmety -moodissa eläessämme turtuneisuus tulee auttamaan meitä tilanteista selviytymisessä. Mikäli tuntisimme niissä hetkissä kaikki kehon lähettämät viestit ja tunnetilat, emme kykenisi jatkamaan sitä, mitä on ”pakko” jatkaa. Kun vain jatkamme, stressisäiliömme täyttyy, ja alamme oireilla eri tavoin, vähintäänkin uupumalla.
Mieli on voimakas osa meitä: mieli ja rajoittavat uskomukset itsestä pakottavat meitä suorittamaan, koska mieltä (egoa) ohjaa pelko. Yksi mahdollinen ajatus saattaisi stressaantuneella olla, että jotakin pahaa ja peruuttamatonta tapahtuisi, jos en juuri nyt toimi tai suorita asiaa loppuun. Tai että en ole arvokas tai hyväksytty, jos en ole tällä tavoin toimelias. Hankalimmillaan nämä pakkoajatukset ohjaavat meitä ihan kaikilla elämän alueilla: töissä, kotona, lastenkasvatuksessa ja harrastuksissa.
Kolikolla on myös toinen puoli. Kun kehomieli opetetaan esimerkiksi erilaisten tiedostamisen työkalujen avulla luomaan uusia, toimivampia uskomuksia, alamme nähdä sen, mikä meille ihan oikeasti on mahdollista – menettämättä omaa terveyttämme ja hyvinvointiamme.
Itse uskon, että kyky tiedostaa kehon aistimuksia – kehotietoisuus – on tärkein perusta hyvinvoinnillemme ja toimivampien uskomusten syntymiselle. Tässä esimerkki:
Jos olet kovin kiireinen ja stressaantunut ja tiedät, että sinun olisi kyllä hyvä hetkeksi rauhoittua, auttaako sinua ajatus, että on ”pakko rauhoittua” tai ”pitäisi rauhoittua”?
Todennäköisesti ei, koska sanat pakko ja pitäisi edustavat nimenomaan pelkäävää osaa sinua. Vuosien varrella olen havainnut hyväksi seuraavan:
Istu tai mielellään mene makuulle vaikkapa maton päälle lattialle. Pysähdy kuuntelemaan kehoasi ja kysy itseltäsi, onko kehollani (= minulla) lupa olla tässä hetkessä alustan kannateltavana.
Jos huomaat kehon olevan melko pienillä kosketusaloilla alustalla, tämä on sinulle merkki siitä, että kehosi on ylivireys- ja valmiustilassa, eikä keholla ole tässä tilassa mahdollista rentoutua.
Mikäli mahdollista, tutki näitä kosketuksen tuntumia pienen hetken, kehon eri osista. Mitä tahansa huomaat, älä muuta mitään, vaan pelkästään havainnoi, kuuntele kehoa. Kun olet käynyt tällä tavoin kehon osat läpi, tutki kannattelun kokemustasi uudelleen, mitä huomaat? Kehossasi, hengityksessäsi?
Kannateltuna olemisen kokemus on yhtä kuin rentous. Sana rentoudu saattaa olla stressaantuneelle ja ahdistuneelle jopa ”punainen vaate”, joka jo itsessään estää rentoutumasta. Mutta kun huomion siirtää kannattelun kokemiseen, keho alkaa useimmiten ihan automaattisesti rentoutua, varsinkin kun emme vaadi sillä hetkellä keholta yhtään mitään. Riittää että vain on ja kuuntelee <3
Jos sinä olet uupunut ja ahdistunut tilanteestasi, mitä tämä sinussa herätti? Toivon sinunkin päivääsi mahdollisimman monta pientä pysähtymisen hetkeä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään, vain olla ja kuunnella sitä kenties arvokkainta, mitä meillä on, omaa kehoamme!
Itsekin tänä syksynä uupumusta kokeneena otan useita kertoja päivässä lyhyitä ja pitkiä pysähdyksiä: olen ja hengitän, skannaan kehoani, makaan hetken työhuoneeni Neurosonic-patjalla tasapainottamassa hermostoani. Tai niin kuin tänään, otin kokonaisen vapaapäivän (ja pidennetyn viikonlopun) ollakseni tekemättä mitään tai tehdäkseni juuri sitä mitä haluan ja jaksan.
Tästä kehon ja mielen vapaudesta syntyi tämäkin teksti, joka kertoo minulle nimenomaan siitä, miten paljon stressi estää luovuuttamme. Kun vapaudumme edes hetkellisesti paineista, luovuutemme aktivoituu. Mitä tahansa herättelyä, oivallusta, muutosta ja luovuutta sinäkin kaipaat elämässäsi, muistathan välillä vain olla <3
Artikkelikuva: Karita Palomäki
