Miksi sosiaalinen media menee niin kovasti tunteisiin?

Miksi sosiaalinen media aiheuttaa niin paljon tunnereaktioita meissä?

On ollut kiehtovaa seurata itsessä, toisissa ihmisissä ja jopa kulttuurissa sitä, miten some ja älypuhelimet muuttavat käyttäytymistämme.

Erityisen silmiin pistävää on se, kuinka erilaista kommunikointi on ihmisten välillä (verraten omiin kasvotusten käytäviin keskusteluihin) on netissä.
Netissä on paljon kinastelua, haukkumista ja todistelua omasta kannasta. Tässä muutama huomio mitä olen tunnustellut.

Vertailu, vaikutus itsetuntoon ja oman elämän merkitykseen.  Kun tulemme itse verkkareissa maitokaupasta, toisen ihmisen kuvakäsitellyt matkakuvat Thaimaasta antavat hyvin erilaisen vertailupohjan omaan arkeemme.

Jos tässä ei ole tarkkana, alkaa vertaamaan nähtyä kuvaa omaan elämään ja oma elämä voi tuntua hyvin tavalliselta (minkä osa tulkitsee huonona asiana). Tämä voi tuoda mukanaan harmitusta, ahdistusta ja jopa isompia kuormituksia jatkuessaan.

Erillisyys – puuttuu vastuu ja ihmiskontakti. Jostain syystä en kuule kadulla tai tapahtumissa ihmisten aloittavan keskusteluja tähän tapaan: ”Olipa uskomattoman surkea kirjoitus sulla – tää tyyppi on ihan kujalla.”

Netissä kaikki on mahdollista. Olet yksin kotona, luet/katsot jotain – provosoidut, koska peilaat sitä oman elämäsi kokemuksiin – suutut ja ulkoistat pahan olosi siihen, mitä näit ja kuka sen teki – syytät häntä, koska sinulla on paha olo. 

Puramme pahaa oloa – koska monella meistä on paha olo. Sen takia some on loistava työkalu ihmisten tutkimiseen: missä me menemme ja kuinka me voimme?

Sanoisin näin amatöörinä/en mitään uskottavuutta aiheesta omaavana, että meitä monia vituttaa aika paljon elämässämme. Olisiko siihen olemassa jotain muitakin työkaluja, kuin toisten ihmisten pilkkaaminen netissä?

Meitä jokaista harmittaa, mutta usein harmituksen aiheena on oma toimintamme elämässämme – ei netissä pyörivä ystävän ensilauluvideo. Harmitusta voi käyttää myös muutosvoimana, mikäli elämää pitää jollain tavalla muuttaa.

Tarve olla oikeassa – tarve todistaa oma kantansa. Palaan edelleen siihen erillisyyteen. Mieli tekee pilkottuja osia. Asiat pitää purkaa mahdollisimman pieniin osiin, ja se joka osaa kertoa mahdollisimman pienet, pilkotut osat, on voittaja.

Ja se kuka on voittaa, on se kuka on oikeassa. Se kuka on oikeassa, osoittaa ne kaikki muut tietämättömät, jotka ovat väärässä. Minä olen oikeassa, sinä olet väärässä, näinpä saan todistettua itselleni ja muille, että olen arvokas ja kaikkia muita parempi.

Mutta sitten herää kysymys: jos olet oikeassa, niin tarvitseeko sitä enää muille todistaa?

Eräs viimeaikaisista mentoreistani, eräs ystäväni totesi: ”En kerro mitään, ennen kuin kysytään. Jättäydyn kaikista keskusteluista pois, mikäli kukaan ei kysy minulta mitään. Ja jos kukaan ei kysy, niin olen hiljaa.”

Ehkä somekeskustelua seuratessa voisi miettiä:

  • Kannattaako osallistua keskusteluun? Kannattaako jättäytyä kokonaan pois?
  • Haluanko käyttää kallisarvoista aikaani tähän keskusteluun?
  • Mitä minä hyödyn, mitä vastapuoli hyötyy? Onko tässä vastaanottavaisuutta? – Yleensä ei, miksi siis tuhlata aikaansa?
  • Mikä minua harmittaa? Mitä tunteeni kertoo minusta?

Kukaan ei tiedä kaikesta totuutta, me tiedämme vain pieniä palasia.

Jälleen kerran, en ole tätä vastaan. Jokainen tietää, että tässä on paljon hyvää ja paljon mahdollisuuksia. Mutta tämän pienen avauksen toiveena on, että havahtuisin siihen asiaan, että voin itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon annan ulkoisten sovellusten vaikuttaa elämääni.

Voin itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon annan tunnetilassani valtaa täysin tuntemattomille ihmisille, joita en ole koskaan tavannutkaan. Ja haluanko todella liittää uskomukseni asioista omaan persoonaani? Toisin sanoen, olenko yhtä kuin uskomukseni, olenko yhtä kuin ajatukseni?

Kuinka paljon voin hyödyntää tätä alustaa ja kuinka tehdä sillä mahdollisimman paljon hyötyä myös muille.

Asioiden ei tarvitse määrittää meidän jaksamistamme, me voimme määrittää sitä, kuinka paljon hyödynnämme työkaluja elämässämme.
Tässä ei ole oikeaa, eikä väärää, mutta toivon, että löydät oman suhteesi näihin asioihin, eikä mentäisi aina automaatiolla.

Sinulla on valtaa muokata elämästäsi sinua palveleva, mut useilla meistä kuolevaisista se vaatii vähän hikoilua ja selkeyttämistä. En usko, että kaipaamme motivaatiota lisää, vaan selkeyttä, jolla järjestää omaa elämäämme meidän näköiseksemme. 💚

Minua on auttanut nämä

  • päivittäin luonnossa oleskelu
  • käveleminen joka päivä
  • aamujen ja iltojen pyhittäminen puhelinvapaaksi
  • jokapäiväinen muistutus siitä, että en todellisuudessa tiedä totuutta, vaan minulla on ainoastaan joitain pieniä ajatuksia, jotka kumpuavat omista lähtökohdistani
  • sen ymmärtäminen, että ihmiset eivät kaipaa useinkaan neuvoja, vaan toista ihmistä kuuntelemaan ja näkemään heidät.

Luonnollisin versio minusta -blogia sponsoroi Biomed

ps. Viikon valintani blogia sponsoroivan Biomedin valikoimista on Luuliemijauhe, tasapainottamaan reaktioitamme.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: