Parisuhde on monelle meistä se elämän perusyksikkö ja kumppanimme se henkilö, jonka kanssa vietämme aikaa kaikkein eniten. Kumppanimme on myös ihminen, jonka piirteet ja persoonallisuus tulevat meille kaikkein tutuimmiksi – kaikessa monimuotoisuudessaan. Suhteen kehittyessä tuoreesta romanssista kohti yhteisen arjen jakamista, saatamme jossain vaiheessa havahtua.
Onko tämä pitkät kalsarit jalassa jääkaapin edessä lauantaimakkaraa suoraan paketista syövä henkilö todella se sama tyyppi, johon aikanaan rakastuimme palavasti?
Joskus voimme kuitenkin tavoittaa onnen luopumalla täydellisyyden käsitteestä ja näkemällä sen, mikä on jo meille erityistä ja arvokasta omassa kumppanissamme. Eikö juuri epätäydellisyys tee meistä rakastettavia? Arvostava katse on parisuhteessa lahja, joka jatkaa antamistaan. On helppoa tylsistyä ja nähdä elämän nurjat puolet, mutta vaatii vähän ponnistelua nähdä kaikki se hyvä ja tehdä ajatuksissaan tilaa rakkaudelle.
Hyvän näkeminen toisessa on taito, jota voi harjoitella. Arkikiireiden keskellä emme välttämättä huomaa niitä pieniä rakkauden tekoja, joiden kohteena olemme. Esimerkiksi meistä miehistä monia ei ole riittävästi kannustettu tai opetettu puhumaan tunteista, joten joskus kumppanimme joutuvat lukemaan myös rivien välistä. Toiset osoittavat rakkauttaan tekemällä, toiset huolehtimalla ja jotkut taas jollakin aivan eri tavalla.
Useimmat meistä tarvitsevat elämäänsä myös rutiineja, jotta pysymme järjissämme. Arki nyt vain on yksinkertaisesti helpompaa, kun se jossain määrin toistaa itseään. Tässä piilee kuitenkin riski, että alamme nähdä myös kumppanimme vain arjen osana. Pienenä mutterina harmaaseen taittuvan koneiston rattaissa. Ehkä olemme myös huomaamattamme ajautuneet toistamaan parisuhteessa meille tyypillisiä rooleja, jotka alkavat ajan mittaan käymään raskaiksi. Oletko sinä esimerkiksi se, joka aina tiskaa tai siivoaa tai se, joka pitää huolta, että jääkaapissa on muutakin kuin valo?
Meille ihmisille on luonnollista ottaa erilaisia rooleja, mutta ajan mittaan niillä on taipumus muuttua taakoiksi. Esimerkiksi kotitalouden pyörittämisessä sen aktiivisemman roolin ottanut saattaa hoitaa rooliaan niin rutinoituneesti ja sujuvasti (vaikka kenties mielessään kiroillen), että toisen on vaikea edes päästä tai ehtiä mukaan. Usein olemme niin sisäistäneet omat roolihahmomme, ettemme edes huomaa tilanteen koomisuutta. Harvemmin kumpikaan tarkoittaa pahaa, kyse on vain tottumuksesta.
Parisuhteessa asiat ratkeavat keskimäärin paremmin puhumalla kuin syyttelemällä. Lopulta kaikki palautuu nähdyksi ja kuulluksi tulemiseen. Välittävä ja arvostava katse sekä vilpitön keskusteluyhteyden avaus voi tehdä ihmeitä.
