Mene metsään! Metsä on täynnä aistittavaa. Nämä kaikki aistimukset kutsuvat sinua tarkkailemaan maailmaa tässä ja nyt. Suuri vehreä mänty, graniittinen kallio, kanervan kukat, taivaan pilvet, auringon lämpö, tuulen kosketus kasvoilla…
Kun vahvasti uppoudut aistimaan, niin samalla et voi olla uppoutunut mielen kaaoksiin, tuleviin ja menneisiin. Tutkimusten mukaan ihmiset kokevat huolestuneen märehtimisen vähenevän luonnossa ja mielialan parantuvan. Syitä tällaiseen myönteiseen vaikutukseen voi olla monia.
Yksi varmasti on se, että kun on huomionsa kanssa aistimuksissa ei vaan samalla hetkellä voi olla uppoutuneen mieleensä. Häiritsevä kaaos on vain mielessä. Luonnon luova kaaos taas jotakin sellaista harmonista yhteistä elämän tanssia ja ponnistusta, että se vain rauhoittaa.
Kun tulet läsnä tähän ja nyt, niin tärkeät tehtävät asiat tuntuvat usein myös ilmeisiltä. Oikeasti voi vain toimia tässä ja nyt. Eikä tarvitse huolehtia kuin siitä asiasta ja ihmisestä, joka on juuri nyt edessä.
Lähdetään keräilemään metsiin
Luonnon huomioimisen taikaa voi hyvin tutkia ja harjoittaa menemällä metsään keräämään marjoja, sieniä tai villivihanneksia. Tällöin luonnostaankin huomio ja aistii metsää. Mikä parasta, niin tämä luontainen mindfulness-harjoitus on meillä kaikilla syvälle ohjelmoituna. Olemmehan me ihmiset lajina metsästäjä-keräilijöitä. Eli keräilemisessä on syvästi meitä kaikkia koskettavaa. Voi syntyä myös flow-tila, kun syntyy myönteinen palautelooppi – huomioin ympäristöä ja saan palautteena vaikka marjoja palkinnoksi. Aivomme tietenkin myös palkitsevat siitä, että keräämme ruokaa. Aivot kun ovat lopultakin ennen kaikkea viritetyt elossa pysymisen varmistamiseen.
Jos ei ole marjoja, sieniä tai villivihanneksia kerättäviksi, niin voisiko kerätä roskia. Ihmisaivoissa on myös vahvat palkitsemisjärjestelmät muiden auttamiseen. Vaikka nyt ei olekaan suoranaisesti konkreettista ihmistä autettavana, niin kuitenkin luonnon ja metsän auttaminen abstraktina käsitteenä voi synnyttää tuota palkkiota epäitsekkään hyvän tekemisestä. Toisaalta luontoa auttamalla kuitenkin lopulta autamme itseämme, koska ei ole olemassa kuin mielen ajatuksissa ihmisistä erillinen luonto. Oikeastihan on vain luonto ja me kaikki olemme luontokappaleita. Auttakaamme luontoa ja autamme itseämme.
Huomion vapaassa vaelluksessa on taikaa
Sitten on tietenkin se tietoisen huomioimisen harjoitus ja leikki. Voimme siis tietoisesti aina pyrkiä huomioimaan luontoa eri aistien kautta. Tässä auttaa usein, jos pysähtyy paikoilleen ja antaa itsensä levähtää samalla. Samoin erityisen kaunis luontonäkymä on kuin oikopolku läsnäoloon ja aistimiseen. Kuka nyt haluaisi olla mielessään, jos ympärillä on luonnon ihmeellinen maailma tässä ja nyt.
Seuraavaa voi kokeilla kun istuu paikoillaan: päästetään huomio ja katse hitaasti vaeltamaan yksityiskohdasta toiseen aivan kuin seurattaisiin muurahaisen polkua. Näin voi paljastua luonnon minimaailma. Joskus voi kuulla kokeneenkin eräilijän ihastelevan tuota minimaailmaa, joka paljastuu kun uppoutuu huomioimaan pienen pieniä yksityiskohtia rentouden tilassa.
Lisää metsän meditatiivisesta voimasta ja huomion vapaan vaelluksen taiasta löydät Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään -kirjasta.
Unsplash kuva: Jesse Gardner / Matthhew Smith
Loistavat metsään uppoutumisen menetelmän ohjaajakoulutukset – lämpimästi tervetuloa mukaan!
