Läheinen, vältä näitä virheitä – 5 sudenkuoppaa masentuneen kohtaamisessa

Masennus on lamaannuttava voima. Siitä kärsii masentuneen lisäksi myös tämän lähipiiri.

Kun välittää toisesta ihmisestä, on tietysti luonnollista haluta tukea häntä vaikeassa tilanteessa. Ja läheisten tuki onkin mittaamattoman arvokasta matkalla kohti parantumista.

Hyvää tarkoittavat läheiset ja ystävät voivat kuitenkin sanoa paljon asioita, jotka saavat masentuneen tuntemaan entistä enemmän yksinäisyyttä, syyllisyyttä ja arvottomuutta.

Listasimme viisi sudenkuoppaa, joita läheisen tulee välttää masentuneen ihmisen kanssa puhuessaan.

1. Masentuneen kokemuksien vähättely

Vähättely on yksi yleisimmistä masentuneen kohtaamista negatiivisista viesteistä. Koska lähipiiri ei usein täysin ymmärrä masennusta, monet päätyvät rinnastamaan masentuneen kokemukset omiin lyhytaikaisiin masennuksena pitämiinsä hetkiin tai kokemaansa surumielisyyteen.

Masennus ei ole vain nopeasti ohimenevä vaihe, vaan pahimmillaan vuosien toipumista vaativa sairaus.

Ja juuri siksi toteamukset kuten “kyllä muakin välillä masentaa” tai “vastoinkäymiset ovat osa elämää”, voivat olla vahingollisia masentuneen toipumisen kannalta. Vaikka heitot olisi tarkoitettu kannustaviksi, ne vähättelevät ja alentavat masentuneen raskaita kokemuksia.

Kun ihmiset masentuneen ympärillä viestivät ohittavansa samat tuntemukset olankohautuksella, masentuneen arvottomuuden ja riittämättömyyden tunteet vain voimistuvat.

2. Jatkuva muistuttelu hyvistä asioista

Tässä toinen positiiviselta tsemppaukselta vaikuttava, mutta todellisuudessa kyseenalainen tapa puhua masentuneelle.

Masentunut ihminen ei ole tyhmä; hän kyllä tietää, että maailmassa on hyviä asioita. Sairauden uuvuttamana hän ei vain saa niistä enää samanlaisia positiivisia tuntemuksia kuin ennen. Mielihyvän sijaan hän saattaa kokea enemmän lohduttomuutta, syyllisyyttä ja eristäytyneisyyttä kyvyttömyydestään ajatella positiivisesti.

Kun aiemmin iloa aiheuttaneet hetket eivät tunnu enää miltään, saa se masentuneen tuntemaan itsensä entistä huonommaksi. Ja näin noidankehä on valmis.

Pidä siis huoli, etteivät keskustelusi masentuneen kanssa koostu vahvasti kaverien kanssa vietetyistä hauskoista illoista, materiaalisista seikoista ja tai elämän mahtavuuden hehkuttamisesta. Parantamisen sijaan masentuneen olo pahenee satavarmasti, kun läheinen painottaa, miten ennen iloa aiheuttaneet asiat eivät enää tunnu masentuneelta samalta.

Joskus pilkahdukset mielihyvän kokemisesta masennuksen keskellä ovat ehdottomasti hyvä asia. Kaiken ei pidä olla aina tasaisen harmaata. Masentuneelta kannattaakin kysyä, mistä tämä itse haluaisi keskustella. Joskus masentuneelle on mukavaa vaihtelua kuulla läheisen puhuvan omasta elämästään, eikä läheisen tule varoa liikaa sitä, mistä puhuu. Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, että läheinen ylivarovaisena alkaa vältellä masentunutta, mitä kukaan ei tietenkään toivo.

3. Masentuneen tilan ja asenteen kritisointi

Kritisoiminen on syyllistämisen ohella oiva toimintatapa lyödä lyötyä ja työntää masentuneen paha olo uudelle tasolle.

Vältä siis edes vihjaamasta, että masennus on jotenkin masentuneen omaa syytä. Älä puhu sairaudesta “vain päässäsi olevana” tai “asennekysymyksenä”.

Tukeminen kannustamalla yhdessä tekemiseen on lähtökohtaisesti aina positiivista. Älä kuitenkaan muodosta tsemppaamista niin, että se väheksyy masennusta sairastavan ihmisen tilaa. Asiat yksinkertaistava “nyt ylös ja lenkille” -kannustava olettaa, että masennus on korjattavissa sängyllä nousemalla.

Se on vähän kuin ehdottaisi samaa jalkansa murtaneelle.

Tämä kaikki saa masentuneen syyttämään itseään entistäkin enemmän.

4. Lähipiirin huolen ja ahdistuksen painotus

Masentunut tuntee syyllisyyttä ja madaltunutta omanarvontunnetta monesta seikasta jo valmiiksi. Myös siitä, että hän aiheuttaa läheisilleen – kenties juuri sinulle – ylimääräistä vaivaa.

Läheiselle tämä voi olla vielä hankalampaa käsittää. Kun masentunut vaikuttaa välinpitämättömältä, saamattomalta tai jatkuvasti vihaiselta, on inhimillistä haluta saada hänet vastuuseen käytöksestään. Syyllistäminen on silti loukkaavaa ja parantumista hidastavaa.

Omista tunteista saa ja pitääkin puhua masentuneen kanssa. Tällöin on kuitenkin syytä olla varovainen, ettei masentunut tunne olevansa syytettynä lähipiirin ahdingon aiheuttamisesta.

Masennus voi tosiasiassa olla koko lähipiirin sairaus. Älä silti anna masentuneelle lisätaakkaa puhumalla liian painokkaasti siitä, miten tämän olemus on taakka kaikille muille. Tämä luo uusia raskaita tasoja masennuksen suossa painivan ihmisen elämään.

Purkaessasi omaa pahaa oloasi syyllistät sairauden sijaan sen uhria. Tämä taas pahentaa masentuneen kärsimystä ja hidastaa masennuksesta toipumista.

5. Masentuneen neuvonantajana esiintyminen

Neuvominen on luonnollinen reaktio läheisten yrittäessä auttaa masentunutta. Kukapa ei nyt tarjoaisi vinkkejään, kun toinen vaikuttaa kärsivän?

Vaikka masentunut ihminen tarvitseekin ohjeistusta, saa jatkuva läheisen neuvojen kuuleminen tämän tuntemaan olonsa entistä loukatummaksi, arvottomammaksi ja saamattomammaksi.

Masentunut voi jotain kaivatessaan kysyä tai olla kysymättä. Joka tapauksessa jatkuvat “yläpuolelta” tulevat neuvot heikentävät masentuneen toimijuuden ja omanarvontuntoa. Kuuntelu ja keskustelu on arvokkaampaa kuin suoranainen neuvominen ja vinkkien jakelu.


LÄHDE MUKAAN UUDELLE MASENNUSVERKKOKURSSILLE: Lifeclassin luoma videopohjainen verkkokurssi tarjoaa kaiken tarvittavan tiedon masennuksesta helposti ja kootusti. Kurssi auttaa sekä masennusta kokevaa että lähipiiriäkin kohtaamaan paremmin sairauden mukana tuomat haasteet – ennen kuin tilanne kehittyy vakavaksi. Kurssin alun voi käydä maksutta.

Lue lisää kurssista TÄSTÄ

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: