Kun mikään ei kiinnosta, vaikka kaikki on tosi hyvin – Mikä on tämä tyhjä ja outo olo?

Olen lähiaikoina tavannut monia, jotka tuskailevat jonkinlaisen tyhjyyden ja tahmeuden olomuodon parissa – ihmetellen sitä ja itseään.

Mihin on kadonnut kaikki se palo, jota ennen tunsi työtään ja elämää kohtaan? Miksei oikein mikään enää kiinnosta? Ihan hyvä olo, mutta silti kummallisen tyhjä ja merkityksetön olo. Kaikki mistä ennen ammensi merkitystä on nyt…. noh, vain ON. Ei tee mieli osallistua mihinkään, ei tee mieli puhua, ei ole oikein mielipiteitä, ei tee mieli neuvoa. Ei tee mieli lukea, ei opiskella uutta. Tekee mieli vain OLLA hiljaa.

Onko elämän liekki sammunut? Pitäisikö huolestua? Onko sitä masentunut?

Yhtä monta on vastausta kuin on kysyjääkin, mutta tarjoan yhtä vastausta, jos se sattuisi helpottamaan mielen hämmennystä.

Uskon, että meillä kaikilla on päämääränä se sama olomuoto, jonka kanssa tänne maailmaan synnyimme – rakkaus. Elämä vie meitä aina takaisin sitä kohti, vaikka kuinka vastustelisimme. Meillä kaikilla on omat esteemme ja haasteemme, jotka pitää ylittää, jotta saavutamme määränpään.

Häpeileville se on turvan luominen ja näkyväksi tuleminen. Syyllisyyttä tunteville se on itsensä rakastaminen ja rajojen asettaminen.

Apatiaan taipuville se on herkkyydelleen antautuminen ja luovuutensa arvostaminen. Surua tunteville se on syvyytensä hyväksyminen ja irtipäästön oppiminen.

Pelokkaille se on vapauden arvostaminen ja itsensä ylittäminen. Himokkaille se on tasapainon löytäminen ja henkisten tarpeittensa täyttäminen.

Vihaisille se on rauhaan rakastuminen ja anteeksiannon oppiminen. Ylpeille se on itseensä keskittyminen ja nöyryyden arvostaminen.

Kun olet rohkeasti ylittänyt jonkin sinua paikoillasi jumittavan haasteen, olet parantanut itsessäsi syvän uskomuksen, ja sisäinen työsi on hetkeksi tehty. Rohkeuden tekojen jälkeen tulee neutraalin suoma tyhjiö. Olotila, jossa ei ole määränpäätä, ei tarpeita, ei suuria merkityksiä ja oppeja, ei muuta kuin olemisen siunattu keveys. Se on kuin kiitos keholtasi, mieleltäsi, universumilta.

Neutraali taso on kehon ja mielen lepopaikka. Se on kuin tyhjä taulu, johon on mahdollisuus maalata uusi, vanhoista uskomuksista vapaa tapa olla ja elää.

Kerroin Tikapuut rakkauteen -kirjassani, miten olen onnistunut parantamaan itsessäni roihuavan ja ihmissuhteitani tuhoavan vihan rauhalla ja rakkaudella ja kyllä – minäkin olin sen jälkeen ihan pihalla. Mielessäni panikoi ego, joka yritti löytää vastauksia tähän päämäärättömyyteen ja rauhaan. Kuka minä nyt olin, ilman tuttua kärsimättömyyttäni ja vihaani  ja mitä minun nyt kuuluisi tehdä? Riittäisikö, jos vain olen? Katsoisin, mitä eteeni tuodaan?

Vasta kun ymmärsin neutraalin tunteen tärkeyden, annoin itseni vapaasti olla olematon ja samalla syvästi oleva, mihinkään kuulumaton ja samalla kaikkeen kuuluva.

Lyhennelmä kirjastani: “Neutraalin sisäänpäin virtaava kevyt energia vetää sinut omaan kuplaasi. Apatian tasolla koit olevasi turvaton, mutta neutraalilla tasolla tunnet olevasi turvassa. Eristäydyt kaikesta puskemisesta ja draamasta ja puhut harkiten ja viisaasti. Neutraalius on sallivaa ja joustavaa. Uskomukset ovat pitkälti odotuksia siitä, miten asioiden kuuluisi olla. Kun päästät irti odotuksistasi, niin ongelmat lakkaavat olemasta ongelmia. Kohautat olkapäitäsi, jos joku asia ei toteudukaan.

Neutraalista tilasta kumpuaa suuri voimavara, itsevarmuus. Itsevarman ei tarvitse todistella kenellekään mitään. Sinua ei voi enää mikään uskomus kontrolloida, eikä mikään tapahtuma heilauta sinua voimastasi, sillä olet nyt kotona, voimasi lepopaikassa.

Neutraalilla tasolla löydät luonnollisen rauhan sisältäsi. Olemuksesi on tyytyväinen ja tasapainoinen, raukea ja hyväksyvä. Neutraalilla tasolla kertaat apatian ja surun oppiläksyjä, oppien voiman maailman rauhallisemmista, mutta syvällisimmistä tunteista, ottaen lisää vastuuta itsesi lisäksi koko maailmasta. Neutraalius voi näyttää siksi ulkopuolisen silmin kovin välinpitämättömältä ja surumieliseltä, mutta se on kaikkea muuta.”

Ei meidän koko elämää kuulu täyttää aikaamme tekemisellä ja tietämisellä. Ei aina tarvitse puskea, etsiä, luoda, työstää, jauhaa, analysoida ja parantua. Välillä pitää levätä, hengähtää, olla tyhjänä ja tietämättömänä.

Jos sinulla on neutraali olo, älä vastustele sitä, vaan ole ylpeä itsestäsi ja tekemästäsi työstä ja nauti ansaitsemastasi tyhjästä olosta. Neutraali tila on kuin paasto elämän haasteista. Kun kaikki energia ei mene kaiken ulkopuolisen sulattamiseen, ehtii sulatella omaa elämäänsä ja tehdä tilaa uudelle.

Mikään ei lopu, mitään et menetä, sillä nyt se vasta alkaa. Elämä rauhasta ja rakkaudesta käsin.