Sairastuminen pelottaa useimpia, joten ei ihme, että voimme kokea tällaisessa tilanteessa turvattomuutta. Varsinkin vakavan ja äkillisen sairauden kohdatessa saatamme kokea koko elämän pysähtyvän. Kun kokemus on tämä, myös sisällämme oleva elämänenergia pysähtyy hetkellisesti. Koemme tämän hetken kehossa jähmettymisenä ja mielen tasolla voimakkaina tunnereaktioina ja ajatusten jäsentymättömyytenä.
Nämä kaikki edellä mainitsemani reaktiot energian pysähtymisestä lähtien kuvastavat samalla traumakokemusta. Traumaattinen tilanne voidaan määritellä odottamattomaksi, tunnepitoiseksi hetkeksi, jossa itsellä ei ole olemassa valmiina minkäänlaista strategiaa selviytyä. Trauma pysäyttää ja lamaannuttaa kehomielen, koko hermoston. Kun näin tapahtuu, on ensiarvoisen tärkeää, ettei jäisi tilanteessa täysin yksin selviytymään.
Äkillisten oireiden alkaminen tai diagnoosin saaminen ovatkin monelle traumaattisia kokemuksia, joissa he myös saattavat kokea tätä yksin jäämisen ja selviytymisen stressiä. Terveydenhuollon ammattilaisiltakaan ei aina saa riittävästi turvaa ja ennen kaikkea aikaa, jota tarvitaan potilaan kuunteluun, tilanteen rauhalliseen läpikäymiseen sekä erilaisten hoito- tai terapiavaihtoehtojen läpikäymiseen. Myötätuntoinen kohdatuksi tuleminen tuo aina mukanaan turvallisuuden tunteen, jota tarvitaan hermoston rauhoittumiseen.
Miksi tämä kaikki sitten on niin tärkeää?
Jos sairastuessa jää tähän trauman jälkeiseen stressitilaan, se aktivoi yhä enemmän pelkoa ja huolta siitä, miten kaikesta selvitään ja mitä minulle tulee tulevaisuudessa tapahtumaan. Tämän seurauksena hermosto jää ylivirittyneeseen tilaan, joka kuluttaa yhä enenevästi kehon ja mielen voimavaroja.
Pelko- ja stressitilassa kaikki voima ja energia menee tilanteesta selviytymiseen, kun tarvitsisimme sitä ennemminkin paranemisen mahdollistumiseen ja hermoston tasapainottumiseen.
Pelkoihin ja huoliin kannattaa siis suhtautua vakavasti ja hakea apua ja tukea muualta tarvittaessa. Pelkoihin voi silti itsekin vaikuttaa. Jos esimerkiksi huomaamme jääneemme pyörittämään mielessämme pelkkiä uhkaskenaarioita, kannattaa pysähtyä kehollisten tuntemusten äärelle, aina kuin mahdollista.
Yksinkertaisimmillaan voisi sanoa, että kun olemme läsnä kehomme kanssa ja otamme vastaan tunne- ja kehokokemuksemme, keho alkaa siinä hetkessä laskeutua turvamoodiin. En tarkoita tässä kohtaa rentoutumista – usein se ei alkuun edes onnistuisi – vaan kehon ja mielen tiedostamista tässä hetkessä.
Hengitys toimii siltana kehon ja mielen välillä, joten myös omaa hengitystään voi kokeilla kuulostella, mitä se kertoo tämänhetkisestä tilasta. Kehon kuuntelun lisäksi hengityksen kuuntelu maadoittaa ja laskee hermostoa rauhoittuneempaan tilaan ilman, että mitään ihmetemppuja edes tarvitsee yrittää tehdä.
Mikäli sinä olet juuri nyt mistä tahansa syystä edellä kuvatussa pelon ja huolen kierteessä, kannattaa kokeilla kehoon ja hengitykseen laskeutumista ilman erityistä pyrkimystä rentoutua. Hermosto ja keho eivät rentoudu pakolla vaan läsnäolon kautta.
Tässä pieni harjoitus, joka on hieman lyhennetty versio kirjassani Elämää voi aina parantaa olevasta läsnäoloharjoituksesta:
• Anna itsellesi lupa olla tässä ja nyt, ole ja hengitä. Tunne se kohta kehossasi, jossa fyysinen tai emotionaalinen tuntemus tällä hetkellä tuntuu.
• Hengittele tiedostaen samalla kehoa. Anna itsellesi lupa tiedostaa kaikki ajatuksesi ja tunteesi juuri nyt. Jos huomaat kehosta nousevia viestejä tai mielikuvia, ota ne vastaan ja kiitä niistä.
• Tuo mieleesi seuraavat sanat: ”Otan juuri nyt vastaan kaikki kehooni ja oireisiini liittyvät ajatukseni ja tunteeni. Ne ovat minulle totta, mutta en ole yhtä kuin ajatukseni ja tunteeni. Vaikka tunnen näin, voin kokea turvaa ja myötätuntoa itseäni kohtaan.”
• Kun päätät harjoituksen, pohdi, mitä uutta opit itsestäsi ja kehostasi harjoituksen myötä.
Parantujana voit ymmärtää ja hyväksyä sen, että olet joka hetki elämän kannateltavana. Voit luottaa elämään ja itseesi. Ja jos joskus koet, että mitään ei ole tehtävissä, sinulla on aina mukanasi hengityksesi, johon voit keskittyä.
Artikkelikuva: Anne Toivonen (Instagram: anne_toivonen).
