Haluaisin olla kiireen kesytyksen asiantuntija ja vanhempi, joka hallitsee arjen erinomaisesti. Sellainen ihminen, jonka sisäinen rauhallisuuden zen loistaa jokaiselle vastaantulijalle. Useimmiten silti naamastani paistaa nolostuksen aiheuttama puna, koska olen jälleen unohtanut jotain olennaista ja siksi haluan aina oppia lisää kiireen hallitsemisesta ruuhkavuosissa.
Vahvuuteni on asioiden suunnittelussa. Syksy on ollut suosikkivuodenaikani, koska silloin saa iskemättömän kalenterin, johon tehdä erilaisia lukujärjestyksiä, vaikka kouluvuosista on jo kauan. Kun viime vuosina kalenteriin olisi pitänyt alkaa lisäämään töiden lisäksi vanhempainillat, soitto-opettajan sijaisjärjestelyt, lasten tapaamisjärjestelyt avioeron jälkeen, oikomishoidot, Instagram-stoorin editointi, lisäkoulutuksen etätehtävät, uusperheen leffaillat ja isovanhempien tekonivelleikkaukset, homma vaikeutui. Suunnitelmien tekeminen alkoi vaikuttaa joltain, johon tarvitsisi kokonaisen lisätutkinnon (ja siihen nyt ei ainakaan ole aikaa!).
Jo useamman vuoden tutkimukset ovat kertoneet huolestuttavaa tietoa ihmisen keskittymiskyvystä. Kultakaloillakin on jo paremmat taidot keskittymiseen, kuin kännykkäriippuvaisella ihmiskunnalla. Miten monesti huomaankaan päätyneeni selaamaan jotain aivan eri sivustoa, kuin missä minun piti olla. Yhtä usein huomaan, etten ole kuunnellut lapsiani, vaan selannut jonkun puolituntemattoman kuulumisia somessa. On ärsyttävää tunnistaa itsensä joukosta, jota ohjelmoi somepalveluiden ilmoitukset. Ihmiset taistelevat näitä houkutuksia ja haluja vastaan ihan koko ajan ja monesti emme edes huomaa seuraavamme niitä.
Luin äskettäin kirjan, joka kertoo Deep Work -ajattelusta. Kirjassa keskittyneen ja syvällisen tekemisen kyvystä puhutaan kuin se olisi nykyään enää mahdollista vain harvoille ja valituille. Ja ne, jotka sen osaavat, erottuvat, sillä he saavat paljon aikaan. Eikä kyse ole oikeastaan siitä, että tekisit enemmän, vaan keskittynyt työote tarjoaa oikeastaan juuri päinvastaista – jos pystyy työskentelemään keskeytyksettä ja syvemmin, työt hoituvat ajallaan ja muuta aikaa vapautuu, myös henkisesti. Eikä nyt siis puhuta ainoastaan työstä, vaan aikaa vapautuu siis myös kotiin ja perheelle.
Viime vuosina olen harjoittanut paljon lihaksiani ja ymmärtänyt, miten pitkäjänteistä puuhaa on kasvattaa vaikkapa hauista. Nyt alan ymmärtää, että myös keskittymiskyky on lihas, jonka surkastumiseen minulla ei ole varaa. Salitreenin suurin kompastuskivi on siinä, että ihmiset aloittavat liian kovilla treeneillä ja sitten loukkaantuvat ja/tai lopettavat. Siksi myös keskittymiskyvyn harjoittaminen pitää olla suunnitelmallista ja aloittaa pienin askelin.
Ihmiset kertovat epäilevänsä, että minulla on keskimääräistä enemmän tunteja vuorokaudessa. Ehkä syy muutamaan ylimääräiseen tuntiin löytyy osin näistä oivalluksista, joita olen toteuttanut. Innostusta näihin on saatu myös tuosta Cal Newport: Deep Work. Rules for Focused Success in a Distracted World -kirjasta.
Tässä muutamia vinkkejä keskittyneeseen työhön ja keskittymiskyvyn parantamiseen:
1) Kun teet työtä, tee työtä. Tee tarvittavat rituaalit sen varmistamiseksi, että saat oikeasti olla rauhassa. Päätä, että jätät kännykän ja internetin rauhaan. Keskittyneeseen työhön on hyvä varata 90 minuuttia kerrallaan. Jokainen keskeytys vie aivoiltasi 12 minuuttia siihen, että pääset takaisin työn ääreen. Jos (tärkeitä) asioita tulee mieleesi tänä aikana, päätä etukäteen miten toimit. Voit vaikka kirjoittaa ne ylös, mutta älä reagoi niihin.
2) Kun et tee työtä, älä tee työtä. Aivot tarvitsevat lepoa. Kun lopetat työt, niin älä enää palaa niihin. Olet työskennellyt ahkerasti ja siitä on hyvä jatkaa seuraava päivänä. Aivot tarvitsevat lepoa kerätäkseen voimia uuteen keskittymiseen. Lepo ei mieluiten tarkoita viriketulvaa ruudulta. Mieluiten sovi itsellesi aika, jolloin käytät internettiä ja kännykkää, eikä toisin päin. Vietä aikaa perheen, ystävien ja muiden mielekkäiden asioiden parissa.
3) Jos olet suunnitellut tekeväsi jotain, tee se. Tämä on ollut itselleni kaikkein mullistavin muutos. Vie paljon energiaa suunnitella asioita ja sitten miettiä, tekisikö kuitenkaan suunnitelman mukaan. Aloin tehdä kuten olin suunnitellut, vaikka ei tunnukaan siltä! Tämän toimivuus on varmasti riippuvaista ihmisen persoonallisuudesta, mutta oma sisäinen ristiriitapuheeni väheni huomattavasti tämän ymmärtämisen myötä.
4) Katkaise riippuvuus viriketulvaan. Luultavasti olet lukenut monta artikkelia siitä, miten lasten kuuluisi tylsistyä. Aikuisten kuuluisi myös kestää tylsyyttä. Niinä hetkinä, kun olen antautunut tylsyydelle, olen usein saanut parhaimmat ideani ja ajatukseni. En keksi mitään muuta syytä miksi en käytä tuota mahdollisuutta enemmän, kuin riippuvuuteni viriketulvaan. Yksinkertaisesti, laita se kännykkä pois.
5) Ole esimerkkinä lapsellesi. Onko lapsen ruutuaikaa hankalaa rajoittaa? Entä omaasi? Itse ainakin huomaan, että jos teemme yhdessä jotain, siivoamme keittiötä tai pelaamme lautapeliä, lapsi ei edes muista kännykkää. Myös silloin, jos teen itse jotain muuta kuin roikun somessa, lapsen on automaattisesti helpompi keksiä leikkimistä itsekseen, niinhän äitikin tekee. Lapsen kuuluu myöskin oppia, että asiakokonaisuuksien oppiminen vaatii häiriötöntä keskittymistä. Tässäkin auttaa yhdessä tehty suunnitelma ja siinä pysyminen.
Minna Jaakkola
asiantuntija
