Lasten oppeja äideille -kirjan kirjoittajat kertovat, mitä äitien laukuista ja taskuista löytyy.
Noora Lintukangas: ”Laukussani on kauhea pino ryppyisiä ja tahmaisia servettejä, joita tulee napattua joka paikasta mukaan ja jotka jäävät kassin pohjalle – kunnes niitä tarvitaan. Siihen mennessä niihin on kuitenkin ehtinyt jo tarttua ainakin xylitol-pastilleja, purkkaa, teenpurua, huulirasvaa ja laastari. Mutta parempi kuin ei mitään… Välillä on löytynyt lasten alkkarit (joita kulki laukussa ennen kuin kuopus oppi sisäsiistiksi). Joskus on tullut roskiksen puutteessa sullottua kakkavaippa laukkuun, josta se on löytynyt seuraavana päivänä…
Yleensä mukana on Uno-pelikortit kassissa: alakouluikästen ja nuorempien lasten kanssa se on verraton ajanviettotapa odottelutilanteissa.”
Eevi Minkkinen: ”Multa löytyy Himalajan suolaa, vaippoja tietysti joka laukussa ja vaihtosukkia. Cappucinojen kylkeen annettuja suklaakonvehteja, joita on ihana löytää just oikealla hetkellä.”
Keiju Vihreäsalo: “Löytyy kahdet nappikuulokkeet, pinnejä ja lenksuja. Kiviä, sekä äidin omia kivikaupasta ostettuja että kuopuksen kadulta keräämiä, kyniä, legopää, kolme ostoslistaa, kolme kourallista kuitteja, servettejä ja nenäliinoja (ei erota mitkä on käytettyjä ja mitkä käyttämättömiä), ostoskasseja, kahvilasta hunajaa, sokeria ja syömättömiä suklaakonvehteja. Heittotähti, noin 7 cm pitkä kuminen lisko, joka tuntuu nenälimalta, joka kerta kun käsi osuu siihen, tietysti kukkaro.
Pussukassa vielä erikseen särkylääkkeitä, kuopuksen matkapahoinvointi-homeopaattiset, postimerkkejä, epämääräinen kasa kanta-asiakkuuskortteja. Tietenkin siteitä ja tampooneja pyörii laukun pohjalla myös. Ja toki olen kassalla vetänyt esiin kukkaron, johon on takertunut pikkuhousunsuoja. Lisäksi lähes aina mukana tietokone, muistikirja, hanskoja (omia ja kuopuksen).”
Tara Lange: ”Mä oon niitä äitejä, jotka ei oo ikinä kantanut mitään mukanaan. Never ollut esim. nenäliinaa. Miten mun lapset on hengissä, ken tietää?”
Karita Palomäki: ”Vajaa neljä vuotta sitten olin hieman kiireinen, kun mulla oli yhtä aikaa sekä kodin että työhuoneen muutto. Ihmettelin monta kuukautta joka välissä, että miksi mun laukku painaa niin vietävästi, mutten ehtinyt missään välissä tsekkaamaan mitä siellä on. Sitten ehkä kolmen kuukauden päästä tyhjensin laukkuni, joka oli muuttunut siis muuttojen myötä myös työkalupakiksi; sieltä löytyi mm. painava vasara, rullamitta, mattoveitsi, nauloja ja ruuveja sekä kipsilevyseinään kiinnitettäviä taulukoukkuja. Ja näiden lisäksi siis sitä ”normaalia”: iso kasa kaupan kuitteja, lapsen lahjoittamia kiviä sekä pussista pudonneita cashewpähkinöitä laukun pohjalla, servettejä, pilaantunut mandariini hedelmäpussissa.
Tällä hetkellä laukusta löytyy: yli 100kpl kaupan kuitteja, kuittilomakevihko, 2x kertakäyttösadetakki, yhdet sukat, karkkiroskia, kolikoita, lapsen antamat (sepeli)kivet (ovat olleet siellä 3-4v.), pussi pieniä nauloja, ompelumittanauha, monisteita, postimerkkejä, 5 kynää, nahkahanskat, tikkari, 2x lompakko, Voimauttavat kysymykset -kortit ja Stressinhallintakortit.”
Eveliina Salonen: ”Tarpeellisin löytö tämän äidin laukusta oli kerran tyhjä hedelmäpussi. Lensimme pienellä lentokoneella. Kaksivuotiaalle, jo kuivaksi oppineelle tuli kesken lennon kakkahätä. Mutta selvisi, että koneessa ei ollut vessaa. Eipä muuta kuin laukun pohjalle jäänyt pussi esiin, lapsi kyykistyi penkillä pussille, pussi kiinni ja hymyillen lentoemännälle. Hätä keinot keksii!”
Sanna Wikström: ”Löysin juuri takin taskusta omat hanskat, mökin avaimet, maalisävylastuja ja LAPSEN ULKOHOUSUT. Äidin taskut ovat ehtymättömät. Tyypillisesti taskusta ja kassista löytyy ”ihania kiviä” (eli sepeliä), käpyjä ja keppejä. Pari viikkoa sitten kaivoin kassalla lompakkoa laukusta, ja hihnalle pomppasi lapsen pikkarit. Ei ne puhtaat tällä kertaa.”
Marika Rosenborg: ”Kiviä ja kirjoja, ennen ja nyt.” (Huom! Lapset jo aikuisia.)
