Välillä on niitä päiviä, kun tarvitsee muistaa äidin inhimillisyysrukous.
Tämä rukous syntyi yhtenä kesäisenä iltana, kun olin menossa nukkumaan. Mieleeni tulvi riittämättömyys ja syyllisyys.
Olin ollut hyvin väsynyt, keskellä elämän muutosta, ja vaikka rakastan lastani pohjattomasti, olin ollut häneen ärsyyntynyt ja se oli varmasti näkynyt olossani.
Olin niin valtavan pahoillani. Olin niin surullinen, että en ollut pystynyt enempään.
Rukoilin, että saisin pyytää anteeksi poikani sielulta. Sain myös kehotuksen rukoilla itselleni inhimillisyyttä. Niin tein. Ehkä tämä rukous on meille kaikille äideille. Niihin hetkiin, jotka eivät ole niitä helpoimpia, mutta silti osa äitinä olemista.
”Rakas, olet tehnyt parhaasi.
Anna minun päästää irti itsesyytöksistä
Anna minulle inhimillisyyttä hyväksyä väsymys
Anna minulle joustavuutta sopeutua muuttuneisiin tilanteisiin
Ja samalla anna minun hyväksyä siitä nouseva pettymys tai ärsytys, ne eivät tee minusta huonoa äitiä
Anna minun muistaa, että asiat eivät mene aina niin kuin haluaisin, mutta ne menevät kyllä kuten kuuluu
Anna minulle inhimillisyyttä kuunnella omia voimiani
Anna minulle rohkeutta pyytää apua ja herkkyyttä vastaanottaa sitä
Anna minun olla vertaamatta itseäni toisiin, ja kuitenkin kun joskus niin teen, anna minun muistaa, että olen äiti omalla tavallani
Anna minun muistaa, että on inhimillistä välillä ajatella ettei jaksa enää sekuntiakaan
Anna minun ymmärtää, että väsyneenä välillä kiukuttelen ja reagoin toisin kun haluaisin
Anna minun antaa se itselleni anteeksi
Ja anna minun myös pyytää anteeksi lapseltani
Anna minun muistaa, että en ole täydellinen, mutta voin olla inhimillinen.”
Kirjoitus on poimittu Lasten oppeja äideille -kirjasta. Mukana 11 ihanaa ja inhimillistä Hidasta elämää -kirjoittajaa ja äitiä.
