On äärettömän voimauttavaa antaa itsensä nauttia pelkoa, surua tai vihaa raakana. Ilman, että tarvitsee puida tapahtumia jokaisen kaverin kanssa, pystytellä muureja, olla tietäväinen, analysoida, rähjätä tai vetäytyä.
Saa istua olkkarin lattialla ja antaa tunteen tulla ja palaa. Tunteen piikki kestää yleensä vain muutaman minuutin. Kun oppii vastaanottamaan tunteitaan ja purkamaan niitä myöhemmin puhumalla, liikkumalla, kirjoittamalla, maalaamalla tai muulla tavalla, alkaa todella omistaa omaa elämänvoimaansa. Tunteiden vyöry ei tunnu niin lamauttavalta, pelottavalta tai kaoottiselta, kun saa harjoitusta tunteen kohtaamisesta. Kurjat tunteet tuntuvat toki aina kurjilta – ei sitä tarvitse kaunistella. Mutta vaikeiden tunteiden tarkoitus on puhdistaa konettasi ja suojata yhteyttä itseesi.
Tunteiden tunnustelemisen ei tarvitse olla sen dramaattisempaa kuin antaa itsensä istua rauhassa ja hengitellä syvään. Tunteiden vyöryn mentyä seuraa aina kirkkautta ja selkeyttä, uusia näkökulmia ja viisautta. Tunteiden kokeminen ja ilmaiseminen ei ole heikkoutta, kuten moni meistä on oppinut. Joskus “henkisen” ihmisen on haastavaa sallia itselleen tunteitaan: nehän ovat lapsellisia, epäloogisia, epäoikeudenmukaisia ja kaikin tavoin järjenvastaisia. Paradoksaalista kyllä, vain tunteisiin antautumalla löytyy kypsyys ja haavoittuvuus. Joskus ajatellaan, että “mähän olen käsitellyt tämän jo”. Mutta ydintunteet toistuvat, koska ne ovat kasvun ja rakkauden syvenemisen moottoreita.
Suurinta sydänvoimaa on sallia itselleen tunteensa ja ottaa vastuu niiden alla olevista tarpeista. Jos itselleen ei salli koko tunneskaalaa, itselleen ei salli tarpeitaan. Jos ei salli tarpeitaan, ei voi olla syvässä yhteydessä itseensä – tai toisiin.
Jos tunteiden kohtaamiseen ei ole ollut turvaa tai tilaa, emme välttämättä edes huomaa, kun ahdistus, epävarmuus, suru tai kiukku alkaa puskea kehiin. Pistämme lisää vauhtia arkeemme tai väsymme kovasti. Tai sitten lääkitsemme itseämme mielihyvää hakemalla ruuasta, juomasta, shoppailusta tai jostakin turruttamispuuhasta, kuten netissä tai somessa roikkumisesta.
Olo on kuitenkin väsähtänyt, voimaton, epämääräisellä tavalla ahdistava tai ankea. Silloin jokin tunne ajaa meitä sen sijaan, että se pääsisi purkautumaan systeemistämme ulos. Pysähtymistä ja turvallisen tilan luomista saa alkaa harjoitella. Se tarkoittaa itsekseen hiljaa olemista silloin tällöin. Joillekin tämä on kauhistus: ”enhän mä osaa olla yksin!” Tai: ”mähän olen yksin koko ajan!”. Hiljentyminen tai yksinolo saattaa olla vaikeaa, jos sisäistä turvattomuutta on paljon. Silloin yksinolo herättää ahdistusta ja levottomuutta tai upottaa synkeisiin ajatuksiin sen sijaan, että olo latautuisi ravitsevasti. Silloin kannattaa pyytää apua hiljentymisen harjoitteluun ja turvan lisäämiseen.
Kun saat harjoitusta aktiivisesta hiljentymisestä, alat tunnistaa, mikä tunne kulloinkin painaa tai jyllää. Tunteen äärelle pysähtyminen ja sen kohtaaminen tapahtuu aina suunnilleen samoin speksein. Saat alkaa tutkailla, mistä sinulle tulee levollinen olo. Joskus se on osaavaa apua tunteidesi kanssa, joskus sitä, että olet ihan vain itseksesi. Rauhoittuuko olosi kirjan lukemisesta, pitkästä kävelystä tai meditaation kuuntelemisesta?
Moni meistä pelkää, että kun alkaa tutkia itseään, joutuu kestämään sitä samaa shittiä, jota tähänkin asti on kokenut ahdistustensa, pelkojensa tai vihaisuutensa kanssa. Selviytymiskärvistely on kuitenkin eri asia, kuin kärvistellä tunteen kanssa niin, että sen kohtaa pohjamutia myöten. Selviytymistaisteluun liittyy voimattomuus, koska omat tarpeet jäävät täyttymättä. Kun tunteen ja sen alla olevan tarpeen kohtaa, voimaantuu huolehtimaan tarpeestaan. Silloin tunne kääntyy voimavaraksi ja eheyttää.
Voit kuunnella Anna Taipaleen Sydänvoimaa muutokseen -kirjan äänikirjana. Lue lisää:
Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai konsultaatioon tästä.
