Käsitöiden äärellä hoidetaan myös mieltä ja sielua

Uusi vuosi on jo hyvässä vauhdissa ja valoa kohden mennään! Uudelta vuodelta kaikki harrastukset jatkuu ja uusia viritellään innoissaan. Minulle yksi tärkeimmistä harrastuksista on ompelupiiri, joka on perustettu helmikuussa v.1995. Perustamassa meitä oli alkujaan seitsemän enemmän ja vähemmän innokasta käsityöntekijää. Jo vuosia on vahvuutemme ollut viisi, yhden jäätyä pois ja yhden jäsenen olemme joutuneet hyvästellä lopullisesti.

Ompelupiirin päiväkirjan aloitussivulla on lähes juhlallinen teksti ”Emme koreile vaatteilla, ruoalla, emmekä kauniilla kodilla. Meidän ylpeytemme on ihanat käsityöt”. Kokoonnumme noin joka toinen viikko, vuorotellen toistemme kotona ja alusta alkaen on ollut sääntönä, että kahvipöydässä saa olla vain yksi makea ja yksi suolainen tarjottava. Naisilla kun tahtoo helposti mennä kilpailun puolella leivonnaisten kanssa. Jokaisella kerralla laitamme 5 euroa säästöpossuun, jonne kertyneet rahat oli alun perin tarkoitus käyttää ulkomaanmatkaan. Matkahaaveet jäivät jossain vaiheessa ja rahat käytetään kesällä ja jouluna ruokailuun jossain kivassa paikassa. Eli melkein voi jo sanoa, että syömme enemmän, kuin tienaamme.

Paljon on yli 20 vuoden aikana ehtinyt tapahtua. Vuosiin on mahtunut niin iloa, kuin suruakin. Vuosien aikana on syntynyt lapsia, lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsiakin. Lapset ovat lentäneet pesästä ja osa on puolisonkin joutunut hyvästelemään. Eli monenlaisia elämänvaiheita on yhdessä koettu ja toistemme tukena oltu. Vaikka aloitussanoissa ylpeiltiin kauniilla käsitöillä, ne eivät ole lainkaan pääosassa. Jokainen tekee mikä hyvältä tuntuu ja jos tuntuu että ei huvita tehdä mitään, sekin on sallittua.

Kokoontumisia on ollut monenlaisia ja monet on naurut naurettu. Yksi käsityöilta saa aina hymyn huulilleni, kun sitä muistelen. Nuorempi tyttäremme oli silloin pieni ja sai kerran luvan lähteä mukaani ompeluiltaan. Hän innolla pakkasi laukkuunsa käsityön ja muuta tarpeellista. Illan aikana hän sitten otti laukustaan esille virsikirjan ja eihän siinä auttanut kuin porukalla laulaa virsi Jumalan kämmenellä. Mistä lie oli saanut ajatuksen, että ompeluilloissa veisataan myös virsiä.

Tämä yhteisö on vuosien varrella tullut tärkeäksi ja terapeuttiseksi. Olemme kaikki hieman eri elämäntilanteissa ja ikäeroa on nuorimman ja vanhimman välillä yli 30 vuotta. Juuri siinä on se rikkaus, katsomme asioita eri näkökulmasta ja voimme olla puolin ja toisin toistemme tukena. Parasta terapiaa ja jotain käsitöitä kuitenkin aina valmistuukin omaksi ja muiden iloksi!

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: