Nähdyksi tuleminen on jokaisen ihmisen perustarve. Jos en tule nähdyksi, en ole olemassa.
Työpaikallakin on tärkeää, että ihmiset kokevat tulevansa nähdyiksi ei pelkästään työntekijöinä, vaan yksilöllisinä ihmisinä.
Se, että tiedän, että minut hyväksytään sellaisena kuin olen, vapauttaa energiaa ja luo luottamusta ja psykologista turvallisuutta. Nämä edistävät uusiutumis- ja muutoskyvykkyyttä, innovatiivisuutta sekä halua ponnistella yhteisten tavoitteiden eteen.
Ihminen on olemassa sekä itselleen että muille. Ihmisyys rakentuu sosiaalisissa suhteissa. Se, että en tule nähdyksi toisten taholta, on pahimman laatuista mitätöintiä ja henkistä väkivaltaa. Työpaikalla se voi näkyä siten, että minuun suhtaudutaan kuin olisin ilmaa, mielipiteisiini ei reagoida, näkökulmiani ei oteta huomioon tai minua ei oteta mukaan. Tai niin, että osaamistani ei nähdä tai arvosteta, panostani ei huomioida tai minua häpäistään ja painetaan alas.
Se, ettei ihmistä nähdä, aiheuttaa turhautumista, vihaa ja aggressioita, pelkoa, lamaantumista. Nämä puolestaan näkyvät työssä usein tuottavuuden laskuna.
Näkemättä jättäminen on koko yhteisöä tuhoavaa.
Jos kukaan muu ei näe ja hyväksy ihmistä sellaisena kuin hän oikeasti on, voi hänen olla vaikea nähdä ja hyväksyä itseäänkään. Hän alkaa helposti hävetä omaa sisintä olemustaan, omia tarpeitaan, tunteitaan ja ajatuksiaan. Omana itsenään olemisen sijaan hän yrittää elää tavalla, jollaisena toivoisi tulevansa nähdyksi. Tai jollaisena kuvittelee toisten haluavan hänen olevan. Tällainen toisenlaisena eläminen on uuvuttavaa, jopa masentavaa.
Nähdyksi tuleminen ei välttämättä ole helppoa, vaikka muut siihen kannustaisivatkin. Häpeä omasta itsestä estää tuomasta esiin omaa aitoutta ja potentiaalia. On valtava ponnistus kohdata tuo häpeä. Itsensä esilletuominen voi olla myös pelottavaa.
Tunnetaitoja kehittämällä voidaan parantaa työyhteisöjen hyvinvointia ja psykologisen turvallisuuden tunnetta. Ihminen voi itse työstää omaa näkyväksi tulemistaan.
Voimme myös vahvistaa toinen toistemme näkyväksi tulemisen kokemusta.
Toisten ystävällisyys, myötätunto ja hyväksyvä kannustaminen auttavat kokemaan itsensä nähdyksi. Henkinen läsnäolo, aito kuunteleminen ja kiinnostus toista ihmistä kohtaan sekä toisen tarpeisiin vastaaminen viestivät siitä, että hän on minulle ihmisenä tärkeä ja että kunnioitan häntä arvokkaana ihmisenä.
