Kirjoittaja Siiri on 14-vuotias nuori, jonka mielenkiinnon kohteisiin kuuluu jooginen elämäntapa, henkisyys ja kehon ja mielen hyvinvointi.
Ehkä sinäkin olet kuullut sadun jäniksestä ja kilpikonnasta. Jänis ajatteli päihittävänsä kilpikonnan juoksukilpailussa ja haastoi kilpikonnan kilpaan. Kun lähtömerkki oli annettu, jänis ampaisi matkaan kuin ohjus ja kilpikonna lähti hitaasti löntystämään kohti maalia. Jänis oli juossut jo jonkin aikaa ja katsoi taakseen. Kilpikonnaa ei näkynyt, joten jänis päätti ottaa nokoset odotellessaan. Sillä välin kun jänis veteli hirsiä puun alla, kilpikonna löntysti ohitse. Jänis heräsi vasta, kun kilpikonna oli jo maalissa.
Tätä tarinaa voi verrata arkeen.
Nykymaailmassa me ihmiset teemme töitä toisensa jälkeen. Päivällä työpaikalla tai koulussa, illalla kotona. Yritämme edetä nimetöntä päämäärää kohden ja ponnistella, kunnes olemme saavuttaneet sen, minkä takia yhteinen ilta perheen kanssa jää ja tapaaminen ystävien kanssa on vaakalaudalla. Tavoittelemme päämäärää, jota ei ole olemassa. Olemme tottuneet siihen, että vain suoritusten kautta voi saavuttaa levollisen olotilan.
Arjessa jänis yrittää jatkuvalla kiirehtimisellä saavuttaa päämääränsä. Kilpikonna taas muistaa välillä hengähtää ja armahtaa itseään. Miten tarinassa kävi? Jänis väsähti kesken matkan, kilpikonna eteni tasaisen verkkaista tahtia maaliin. Jänis kuvaa meitä monia, jotka teemme jatkuvasti töitä jonkin saavuttamiseksi. Uuvumme työnteosta ja turhaudumme. Yritämme kahta kovemmin. Uuvumme, emme enää jaksa. Silloin huomaamme, miten tärkeää lepo ja hengähtäminen onkaan.
Minä olen monien muiden tavoin oppinut levon kantapään kautta. Kun on kokenut, mitä uupuminen ja loppuun palaminen on, ei halua kokea sitä enää toiste.
Mitä jos olisitkin kilpikonna?
Etenisit rauhallisesti ja varmasti, antaisit aikaa itselle, tekisit niitä asioita jotka saavat sinut onnelliseksi. Muistuttaisit itseäsi siitä, että elämä on tässä ja nyt. Laittaisit silmät kiinni, hengittäisit syvään ja rentoutuisit. Eikö kuulostakin houkuttelevalta?
Vaikka tässä tarinassa jänis häpesikin kiirehtimistään, siinä ei todellisuudessa ole mitään hävettävää. Uupuminen on merkki siitä, että sinun täytyy tehdä jotakin toisin. Suorituskeskeisessä yhteiskunnassa on vaikeaa armahtaa itseään ja tehdä niitä asioita, jotka kokee hyväksi. Kun on rakentanut arjelle hyvän, tasaisen pohjan, jossa on sopivassa suhteessa työntekoa ja lepoa, on helpompi pitää kiinni arkirutiineista ja vastoinkäymiset pystyy käsittelemään paremmin.
Keho antaa varoitusmerkkejä ennen uupumista tai loppuun palamista. Yleisimpiä ovat jatkuva pääkipu, stressi ja asioiden ylianalysoiminen.
Miten siirtyä jäniksestä kilpikonnaksi?
Itselläni ensimmäinen askel oli päivittäinen, noin puoli tuntia kestävä lepo. Sen aikana en tehnyt mitään muuta kuin makasin ja annoin ajatusten virrata. Monta kertaa teki mieli nousta ylös, kun mieleen tuli jokin lukuisista keskeneräisistä projekteista tai asia, joka oli unohtunut tehdä. Tämän jälkeen aloitin säännöllisen meditoinnin. Se auttoi minua päästämään irti kaikesta sellaisesta, mikä hankaloitti päivittäistä rytmiäni. Aloin tekemään myös syvärentoutusharjoituksia ennen nukkumaan menoa. Näin sain rennon olotilan jo ennen nukahtamista.
Kaikki me olemme yksilöitä, eikä ole yhtä oikeaa tapaa rentoutua ja hengähtää. Se voi olla rauhallista kävelyä metsässä, lemmikin hellimistä, hyvän ruuan nauttimista tai esimerkiksi joogaa. Näin saamme arkeen hetkiä, jolloin tunnemme olevamme lomalla. ♥
