Marttyyri. Kukaan ei mielellään myönnä olevansa sellainen. Mutta väkisinkin silloin tällöin mieleen hiipii ajatuksia, kuten helppohan tuon on… kyllä minäkin, jos… oliko pakko pilata mun päivä?
Olosuhteita on helppo syyttää. Jos minulla olisi toisenlainen pomo, puoliso, perhe tai tilanne, jos minua arvostettaisiin, voisin kukoistaa!
Mutta elämä on nyt. Jos arjestaan ei nauti tällä hetkellä, ei siitä todennäköisesti tule nauttimaan myöhemminkään. Minkä pitäisi olla toisin?
Kenties itsearvostuksen?
~ ~ ~ ~
Kirjoitin viimeksi vapauden olevan sitä, että antaa kaikille muillekin vapauden; vapauden ajatella minusta mitä tahansa.
Muilla(kin) ihmisillä on oikeus tunteisiin, mielipiteisiin ja niiden ilmaisuun, etkä voi kontrolloida sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat tai kuinka he sinulle puhuvat. (Voit toki käyttäytyä ystävällisesti ja arvokkaasti, ottaen vastuun omista sanoistasi ja teoistasi. Se vaikuttaa automaattisesti myös siihen kuinka ympärillä olevat ihmiset sinut kokevat ja kuinka he sinuun suhtautuvat.)
Jonkun muun ääneen lausumat kärsimättömät reaktiot, kuten vaikka toi nyt oli älyttömästi sanottu!, ootsä ihan idiootti?!, eihän tolleen voi kukaan ajatella! ovat toisen ihmisen mielen tuotoksia. Ne tulevat sinua kohti, mutta sinun ei tarvitse ottaa näitä iskuja vastaan.
Usein ihmiset kuitenkin nappaavat iskun sijaan koko ruoskan käteensä ja jatkavat itsensä piinaamista: olen niin huono, olen niin huono, aivan epäonnistunut, miten mä saatoin, tällanen mä olen…
Jos luovutat vallan hyvinvoinnistasi jatkuvasti muille, et ole koskaan onnellinen.
Mitä jos toteaisit hiljaa mielessäsi, tai jopa ihan ääneen: ”kiitos mielipiteestäsi, hyvää päivänjatkoa”.
Matka on pitkä, mutta se tapahtuu askel kerrallaan, harjoittelemalla.
Se oli jonkun muun mielipide. Mutta sinä päätät, mitä mieltä itse olet.
~ ~ ~ ~
Tämän ja muita arkielämän joogaharjoituksia löydät kirjasta Viihdy omassa arjessasi – mielen ja kehon harjoituksia kaaoksen keskelle.
