Vastaanotolleni psykofyysiseen fysioterapiaan on vuosien varrella tullut yhä enemmän epämääräistä ahdistusta potevia naisia ja miehiä. He hakevat apua kehollisesta terapiasta, koska ovat havahtuneet siihen, miten kehollisia ahdistusoireet ovat. Ahdistus on mielen luomaa, mutta se asuu kehossa.
Ahdistukseen liittyy usein unettomuutta, masennusta, pelkoa ja kehollisista oireista erityisesti hengitysvaikeuksia ja paineen ja puristuksen tunnetta rintakehällä tai vatsalla. Lisäksi siihen voi liittyä lihasjännityksistä johtuvia kipuja, pistelyä tai poltteen tunnetta raajoissa, vapinaa ja suolistovaivoja. Asiakkaat kokevat usein voimakasta ylivirittyneisyyttä. Se, ettei näille oireille tunnu aluksi löytyvän selitystä, pahentaa entisestään ahdistavaa oloa.
Suurin osa ihmisistä haluaa päästä ahdistuksesta eroon keinolla millä hyvänsä, ja on täysin luonnollista ajatella niin vaikeassa tilanteessa. Voisiko ahdistusta silti tarkastella uudella tavalla? Mitä jos en kiirehtisikään eroon pääsemisessä, vaan tutustuisin ahdistukseeni, juuri sellaisena kuin sen tunnen?
Ahdistuskin kuuluu elämään. Voisiko olla jopa niin, että ahdistuksella olisi minulle jotakin kerrottavaa – jos sillä olisikin jokin hyvä tarkoitus?
Aluksi on hyvä ymmärtää se, miten keho yrittää mukautua mielen luomaan ahdistusreaktioon. Pitkäkestoinen ahdistus kun luo molemminpuolista epäluottamusta. ”Isäntä/emäntä” ei luota kehoon ja keho ei pysty luottamaan isäntäänsä tai emäntäänsä, koska tämä toimii tilanteissa niin reaktiivisesti, ettei keholla ole mitään muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä luomaan suojapanssareita, aktivoimaan virittynyttä tilaa ja olemaan valmiudessa, jos jotakin vaarallista tapahtuu.
Ahdistus on usein pintatunne, joka kätkee alleen jotakin itselle merkityksellistä ja samalla liian vaikeaa asiaa tai tunnetta kohdattavaksi sillä hetkellä. Yritämme alitajuisesti työntää tätä vaikeaa tunnetta pois tietoisuudestamme, ja siksi alamme luoda tunnepanssareita kehoomme. Ensimmäinen reaktio on hengityslihasten jännittyminen. Tämän vuoksi ahdistuneella ihmisellä on usein puristavaa oloa rintakehällä, kurkussa, pallean ja vatsan seudulla. On vaikea hengittää, ja sen vuoksi ahdistunut ihminen alkaa haukkomaan happea. Syntyy ylihengitystila, joka voi pahimmillaan aktivoida paniikkikohtauksen.
Ahdistuneenakin voi opetella kuuntelemaan kehoa ja hengitystä. Tämä ei välttämättä ole aluksi helppoa. Se on kuitenkin avain siihen ymmärrykseen, mitä keho ja alitajunta yrittävät syvemmällä tasolla viestittää. Kannattaa aloittaa lyhyistä, muutaman minuutin kehollisista läsnäoloharjoituksista, ja kokeilla niitä ensin turvallisessa paikassa ja sellaisessa hetkessä, jolloin olo on tasaisempi. On tärkeää löytää itselle ja keholle lempeä, turvallinen ja myötätuntoinen tila, johon on mahdollista palata joka kerta kun ahdistus nostaa päätään. Tässä tilassa on mahdollista kuunnella omia tunteitaan ja ajatuksiaan neutraalimmin.
Jos ahdistukseni pitäisi sisällään hyvän tarkoituksen, mikä se olisi?
Mistä ajatuksesta tai tunteesta joudun jostakin syystä pitämään kiinni?
Mitä ajatusta tai tunnetta en ole valmis hyväksymään tai kohtaamaan sellaisena kuin se on?
Suhteessa tulevaisuuteeni, mitä pelkään tai minkä koen uhkana, mihin en voi luottaa?
Mikä minulle voisi olla ahdistuksen vastatunne? Rauha, luottamus, turvallisuus, vai jokin muu?
Kiitä itseäsi aina kun pysähdyt kysymään ja kuuntelemaan. Kun rohkaistut kerta toisensa jälkeen kohtaamaan ahdistuksen ja sen miten keho ahdistusta ilmentää, alat kuulla pinnan alla olevia viestejä. Jos ahdistuksen alta nousee traumaattisia muistoja, voi olla tarpeen käydä niitä läpi traumanhoitoon erikoistuneen ammattilaisen kanssa. On aina hyvä tiedostaa, että uhkaava tunne on vain aivojen tekemä tulkinta, ei totuus tämänhetkisestä tilanteesta.
Keho virittyy, mutta keholla voi olla sinulle muutakin sanottavaa. Kuuletko sitä? Luottaisitko vähitellen omaan kehoosi?
Käytän itse ja ohjaan asiakkailleni TRE-, EFT- ja BBAT-menetelmiä sekä kehon ja hengityksen kuuntelua, jotka kaikki omalla viisaalla tavallaan auttavat lisäämään tiedostamista ja sitä kautta kehon ja mielen välistä luottamusta. Kaikissa menetelmissä on sama olettamus, että kehomieli on viisas ja se pyrkii joka hetki homeostaasiin, tasapainoon.
Ahdistuskin on osa tätä prosessia, osa elämää. Kun ajattelet näin, voit vähitellen päästää irti tarpeesta paeta ahdistusta ja sen alla olevia tunteita, ja sen sijasta voit opetella kohtaamaan ahdistuksen kaikesta epävarmuudesta ja pelosta huolimatta. Voit rauhassa pysähtyä tuntemaan ja kuulemaan – juuri nyt et voi muuta – riittää että elät, olet ja hengität – elämä kyllä kantaa. <3
Kehomme ja mielemme ovat viisas kokonaisuus, jolla on kyky hoitaa itseään. Stressi ja kiire voivat kuitenkin vieraannuttaa meidät kehostamme, jolloin emme osaa enää kuulla sen viestejä. Väsymyksellä ja kivulla on silti tärkeää sanottavaa – ne kertovat siitä, miten todella voimme. Katso Karita Palomäen Kehon viisaat viestit -kirja täältä.
Kuva: Depositphotos
