Mitä sinussa tapahtuu, kun kuulet omaa nimeäsi kutsuttavan?
Oman nimen kuuleminen saa erittäin todennäköisesti aikaan reaktion. Hyvin usein jotakin jännittyy, tiedostetusti tai tiedostamattomasti: Mitä nyt? Kuka? Mitä minulta odotetaan? Tai: Miten voin palvella? Tai: Ei, ei nyt!
Omaan nimeen assosioituu hyvin paljon. Se on mantra, jota kuulemme jatkuvasti.
~ ~ ~ ~
Olin vuosia sitten mukana harjoituksessa, jossa toinen ihminen kutsui minua nimeltä salin päästä ja minun piti tunnustella omaa vastahakoisuuttani tai halukkuuttani vastata kutsuun.
Mistä kohdasta liike kohti kutsujaa lähtee? Miten paljon toteutan muiden tahtoa ja miten paljon omaani? Miten hyvin sinä pystyt rentoutumaan omaan nimeesi?
(Jännittyminen tarkoittaa aina energian supistumista. Hyvä harjoitus on pyrkiä tietoisesti rentoutumaan tähän hetkeen. Se lisää omaa voimaa ja mahdollisuutta kuulla myös sisäistä kutsua.)
~ ~ ~ ~
Ulkoiset kutsut on nimittäin helppo kuulla, mutta sisäisiä kutsuja suurin osa meistä huomioi heikommin.
Intuitio lausuu jatkuvasti kutsuaan pehmeällä äänellä. Monesti jätämme menemättä, kun intuitio kutsuu (tai väitämme, ettemme kuule sitä).
Mitä sinussa tapahtuu, kun itse kutsut itseäsi, miltä oman nimen sanominen kuulostaa? Tavoitatko itsesi? Voisitko kuunnella omaa kutsuasi enemmän?
Se on vaistonvaraista, todellista sielunäänen puhetta.
~ ~ ~ ~
Clarissa Pinkola Estes kirjoittaa piinkovassa, juoksevan suden lailla hengästyttävässä kirjassaan ”Naiset, jotka matkaavat susien kanssa” intuition seuraamisesta näin:
Useimmissa tilanteissa on parasta lähteä, kun sinua kutsutaan (tai työnnetään) ja kun sinulla on jonkinlainen kyky olla viekas ja sinnikäs, kuin jäädä odottamaan, vastustella ja pitkittää asiaa, kunnes henkiset olosuhteet järkähtävät ja raahaavat sinut sinne verisenä ja mustelmilla. Aina ei ole mahdollista olla valmis. Kun sinua kehotetaan lähtemään, säästä energiaasi eteenpäin jatkamiseen vastustelemisen sijasta.
Intuitio valitsee tien, joka edullisin omalle psyykelle, hienovaraisin mahdollinen, terveellisin ja turvallisin. Se ei tietysti läheskään aina tarkoita sitä, että mieli olisi samaa mieltä.
~ ~ ~ ~
Minulle oman nimeni lausuminen kuulostaa äidin kutsulta kotiin. Aivan kuin olisin nukahtanut metsämättäälle ja havahtuisin äidin lempeään ääneen. Silti unohdan tai kieltäydyn usein kuulemasta houkuttelevaa kutsua.
Viime viikkoina olen harjoitellut: olen kutsunut itseäni usein. Välillä mieleni on riuhtonut puolelta toiselle kuin paniikissa oleva kissaeläin.
Kun mieli on kaaoksessa, tiedän olevani toden äärellä. Kun mieltä ei kerta kaikkiaan voi kuunnella, on viimeistään käännyttävä intuition puoleen. Ja opeteltava luottamaan vaistoon.
Joogan oppien mukaan naisen intuitio on ”16 kertaa” suurempi kuin miehen. Siksi erityisesti naisen kannattaa tutustua omaan sisäiseen ääneen, vaistoon ja viisauteen.
Pinkola Estes kirjoittaa myös:
Ei ole suurempaa lahjaa, jonka äiti voi tyttärelleen antaa, kuin luottamus oman intuition paikkansapitävyyteen. Intuitio siirtyy vanhemmilta lapsille mitä yksinkertaisimmalla tavoilla: ”Sinulla on hyvä arviointikyky. Mitä uskot piilevän kaiken tämän takana?”
Sinulla on hyvä arviointikyky. Luota siihen. Kutsu itseäsi.
