Vanhassa taolaisessa tarinassa kerrotaan, kuinka luonnossa kulkeva mies kohtaa pelottavan tiikerin. Hän pakenee tiikeriä, kunnes ajautuu jyrkänteen reunalle. Jyrkänteellä kasvavista köynnöskasveista kiinni pitäen mies onnistuu hivuttautumaan rinnettä alaspäin. Katsoessaan alas hän huomaa jyrkänteen pohjalla toisen tiikerin. Samassa kaksi rottaa kulkee rinnettä pitkin ja alkaa jyrsiä köynnöstä, josta mies roikkuu. Mies yrittää huitoa rottia pois, muttei tunnu onnistuvan. Juuri silloin hän havaitsee täyteläisen vadelman kasvavan aivan lähettyvillä. Toisella kädellä köynnöksestä riippuen ja toisella kädellä kurkottaen, hän onnistuu nappaamaan vadelman. Se maistuu taivaallisen hyvältä.
Jyrkänteen yläpuoli on metafora miehen menneisyydestä, kokemuksista ja muistoista. Se edustaa myös kaikkea sellaista vaikeaksi koettua, josta kiinni pitäminen voi tuoda ahdistusta ja masennusta elämään. Tiikeri huipulla estää muuttamasta mitään menneisyydestä. Sen voi vain jättää taaksensa.
Jyrkänteen pohja on tulevaisuus, kaikki unelmat ja pelot, tavoitteet ja mahdolliset epäonnistumiset. Tämä on mystistä ja epävarmaa. Tiikeri alhaalla muistuttaa vaarasta, joka syntyy liiasta tulevan huolehtimisesta ja pyrkimyksestä kontrolloida, mikä estää olemasta rento. Luottamuksen puute tulevaisuuteen katkaisee helposti yhteyden tähän hetkeen, eikä energiaa saa silloin suunnattua siihen, mihin haluaisi.
Köynnös, josta mies pitää kiinni, kuvastaa aineellista maailmaa, johon tukeudumme tiukasti selviytymisen vaistoillamme. Köynnöstä jyrsivät rotat tuovat mukanaan ajan kulumisen, tavallaan fyysisen elämän heikkenemisen ja kuoleman vääjäämättömän lähestymisen.
Vadelma on vallitsevan hetken suurenmoinen kauneus. Se on aina läsnä niille, jotka kykenevät ja haluavat kokea sen. Marjan poimiminen on hetkessä pysymistä. Taolaisia mindfulness-tyyppisiä harjoituksia on ollut yli kahden tuhannen vuoden ajan. Niitä on nimitetty mm. sisäiseksi havainnonniksi tai sisäiseksi katseluksi. Taolaisen ajattelun mukaan etenkin mieli itse luo elämän ongelmalliseksi ja haastavaksi, tietoisuus ja läsnä oleva todellisuus itsessään ovat kirkkaita ja puhtaita. Harjoitukset lisäävät olemassaolon arvostusta ja katkaisevat vastakkainasettelua itsen ja muun sekä menneen, tulevan ja tämän hetken välillä.
Tunnettu kiinalainen käsite wu wei (teoton toiminta) kuvaa tietoisuutta, joka on välittömässä yhteydessä maailmaan ja jota subjektiivinen mieli eivätkä kehon tarpeet ohjaa. Sisäistä katselua harjoittamalla kiire tai muu arkinen, tunteita kuormittava asia ei estä kosketusta vallitsevaan hetkeen. Tämä vähentää ennen pitkää menneen pohtimista sekä tulevaisuuteen kohdistuvaa epäilyä. Taolaisuuden parissa kunnioitetaan wu wei:tä myös, jotta elämä olisi riittävän spontaania, vailla tiukkoja rajoituksia siitä kuinka toimia.
Tällaiset pienet vertauskuvalliset tarinat ovat aina toimineet opetuksen välineinä vanhoissa perinteissä. Yleensä haastavinta ihmisille on jalostaa älyllisesti opitut viisaudet osaksi arkielämää. Tämän tarinan perimmäinen ajatus lienee siinä, kun mies roikkuu toisella kädellä köynnöksessä ja kurottaa toisella kohti marjaa, hän ylläpitää tasapainoa molemmilla käsillään. Hän pitää tukevasti kiinni ja päästää samalla irti tavoittaakseen hetken. Kurkottaminen on tutkimista ja uteliaisuutta, sellaista elämänvirtaa, mikä vie aina vähän tutun ulkopuolelle. Se antaa mahdollisuuden nauttia uudesta. Voimansa se saa vallitsevan tilanteen hyväksymisestä ja tuntemattoman sallimisesta.
