(Koska kyseessä on vallankumous, kirjoitan miten huvittaa enkä pitäydy kolumnimuodossa.)
Radikaaleinta mitä hyvinvointisi eteen koskaan voit tehdä on rakastaa itseäsi mistään riippumatta.
Meillä on totaalinen oikeus rakastaa itseämme juuri tällaisena. Meillä on oikeus olla jaarittelematta niiden puoliemme kanssa, jotka ovat vakuuttuneita vähäisyydestämme. Meillä on oikeus olla pitämättä haasteita ja heikkouksiamme todisteena itseämme vastaan.
Ytimesi on rakkaus/jumaluus/tietoisuus/miksi ikinä sitä haluatkin nimittää.
Ydintäsi ei kiinnosta, miten paljon dokaat, vedät röökiä, lihot, laihdut, sekoilet, ihmettelet, nautit ja iloitset. Ytimesi rakkaus on sinua varten aina valmiina: se hyväksyy sinut tällaisena kuin olet nyt.
Tämä konsepti on egollemme haastava. Egolla ja mielellä on ajatuksia siitä, mitä ”hyvä”, ”henkinen” tai ”rakkaudellinen” ihminen tekee tai ei tee, on tai ei ole. Näiden määritelmien ja uskomusten vuoksi meidän on usein vaikeaa hyväksyä itseämme tässä ja nyt. Luulemme, että rakkaudella on ehtoja ja että meidän täytyy olla enemmän, vähemmän tai muuta.
Rakkaus on egoamme suurempaa eikä ajattele kuten egomme. Se ei ajattele – se vain on. Ilman agendaa tai ehtoja.
Rakkaus rakastaa meitä sotkussamme, ihanuudessamme ja kaikkeudessamme.
Itsensä rakastamisessa on kyse siitä, että olemme valmiita päästämään irti niistä ehdoista, uskomuksista ja määritelmistä joita meillä on liittyen itsemme rakastamiseen.
Aikuisella ihmisellä on valta ja vapaus päättää siitä, millainen suhde itseen on.
Siispä:
Kuinka kauan aiot odottaa lupaa rakastaa itseäsi (niiltä jotka eivät sitä tähänkään mennessä ole antaneet)?
Ja:
Miten valmiiksi sinun pitää tulla, jotta voit olla paras ystäväsi?
Sinun ei tarvitse muuttua.
Sinusta ei tarvitse tulla jonkin mentaalikonseptin mukaista ihanneihmistä. Rakastaminen tarkoittaa, että saat olla sellainen kuin olet. Silloinkin, kun sinulla on paha olla, ytimesi on valmis kannattelemaan sinua. Riippumatta siitä, miten paljon sinulla on uskomuksia siitä oletko rakkauden arvoinen vai et.
Rakkaus ei välitä uskomuksistasi.
Kun luulet olevasi vähemmän kuin rakkauden arvoinen, olet kohdakkain jonkin itseäsi vähättelevän uskomuksen kanssa. Et tarvitse mitään vipstaakkeleita näiden uskomusten kohtaamiseen tai muuttamiseen. Voit kysyä: hyväksynkö tämän tuomitsevan puolen tai ajatuksen itsessäni? Se on rakkauden teko.
Itsensä hyväksyminen on suorin tie eheytymiseen.
Kun meillä on tarve työstää itseämme, olemme kohdakkain sen kanssa, ettemme hyväksy jotakin itsessämme. Joskus tarvitsemme prosessin havaitaksemme, että voimme olla ok sen kanssa mitä vastustimme.
Mitä enemmän hyväksymme itseämme, sitä voimallisemmin kaikki sellainen mikä estää meitä rakastamasta itseämme nousee esiin. Koska sisällämme on hyväksyntää, kaikki se mikä ei ole tullut hyväksytyksi saa turvaa tulla näkyviin. Meidän ei tarvitse päästä eroon demoneistamme tai ratkaista sisäisiä taisteluitamme: voimme rakastaa itseämme niiden läsnäollessa. Se on täysin mahdollista.
Mitään ei tarvitse ratkaista.
Kuulin eräältä psykologilta, että moni tavoittelee terapian kautta parempaa itsetuntoa. Sitä, että olisi niin sanotusti enemmän munaa elämän edessä. Silloin suoritetaan: pyritään johonkin sen sijaan että oltaisiin myötätuntoisesti sen kanssa mitä tässä jo on.
Rakkaus ei synny egomme kautta prosessoinnin tuloksena. Se on sydämessämme valmiina – voimme valita antautua sille mistään riippumatta. Hyväksyminen johtaa transformaatioon, ei passiivisuuteen. Voimamme kumpuaa myötätunnosta, ei hallinnasta.
Itseäsi rakastaminen kaikkinesi ei ole itsekästä, se on rakastavinta mitä voit toisille tehdä.
Omalla esimerkilläsi osoitat, että toisetkin saavat hyväksyä itsensä sellaisina kuin ovat. Oman voimansa löytää vain itsensä kanssa syvästi olemalla. Et siis tarvitse sitä, että maailma tai kukaan muuttuu sellaiseksi, että sinun on hyvä olla.
Olet jo perillä, omassa temppelissäsi.
