Nauru on voimakas ase egoa vastaan ja minä aion nyt nauraa omalle tyhmyydelleni oikein makeasti. Sitä on niin sokea itselleen, ettei täysin itsestäänselvyyksiä näe, ei kuule, ei tajua. Hienoja viisauksia jakaa muille, siitä miten se mitä eniten pelkää ja vastustaa tuo usein eniten oivalluksia, muttei osaa ottaa tätä perusviisautta omaan käyttöönsä. Luennoi työkseen henkisen ja fyysisen tasapainosta, itse on ihan pihalla ja jumiutuu toiseen. Hauskaa.
Kesän aikana halusin oikein uppoutua henkisyyteen. Ilmoitin Facebookissa tarvitsevani lomalla rauhaa ja aikaa vain olla. Mielessäni näin, miten lukisin, pohtisin ja analysoisin elämääni syvästi ja hartaasti. Olenhan minä henkinen ihminen.
Päädyin kuitenkin jostain ihme päähänpistosta konmarittamaan. Talon asukkaiden huoneetkin vaihtoivat paikkaa ja tavaroiden ja seitsenhenkisen perheen tavaroiden purku kesti viikkoja. Vaatteista lähdettiin liikkeelle ja viimeisenä luovuin kolmesta kirjahyllyllisestä kirjoja. Hikisen ja fyysisen urakan jälkeen pakettiautollinen tavaraa lähti Punaiselle Ristille ja pakettiautollinen turhaa sorttiasemalle.
Samalla kun talo tyhjeni tavaroista, tyhjeni pää ajatuksista. Olin vapaa.
Minulle ulkonäössäni on aina ollut tärkeintä hiukseni. Olen aina kadehtinut sitä mitä minulla ei ole, eli silkinpehmeitä suoria ja kiiltäviä hiuksia. Minulle annettiin hevosjouhinen käkkärätukka, jonka käkkärässä ei ole mitään logiikkaa. Olen elämäni aikana käyttänyt kauhistuttavan määrän rahaa ja aikaa hiusteni hoitamiseen ja suoristamiseen. Minulta löytyi kampaamon kalleimmat putelit ja ylpeilin käyttäväni VAIN kampaamon tuotteita. Olisin varmasti jo tehnyt merkittävän tiedekeksinnön, lampun tai lentokoneen vertaisen, jos olisin käyttänyt ne kaikki ajatukset, jotka käytin hiuksiini, johonkin hyödyllisempään. Tukka hyvin, kaikki hyvin, on ollut tämän henkisen ihmisen motto!
Päädyin kuitenkin heittämään kaikki putelit sinne samaiselle sorttiasemalle ja aloitin no poo-projektin, eli en pese enää hiuksiani shampoolla, vaan pesen ruokasoodalla ja vedellä, hoidan omenaviinietikalla ja koivuvedellä. Annan niiden olla luonnollisina käkkäröinä, annan harmaantua rauhassa.
En uhraa enää yhtään ajatusta hiuksilleni ja kappas, kiharatkin ovat kauniissa ojennuksessa ja voivat hyvin. Miten paljon vapaata aikaa!
Minähän en urheile ja minustahan ei varsinkaan mitään joogaajaa saa. Mieleni avulla, ajatusteni voimalla pidän itseni hyvinvoivana ja hoikkana. En taivu, en ole notkea enkä kaipaa mitään kehollista aktiviteettia. Kävelen jo ajokortittomana joka paikkaan, se riittää urheiluksi.
Päädyin kuitenkin ihan itseni järjestämällä retriitillä joogaamaan joka aamu. Väännyin erilaisille kaarille, vaivattomasti, hämmästellen. Asanat sujuivat helposti, sillä olin henkisesti jo niin auki. Kaiken työn itseni kanssa olin tehnyt pääni sisällä, aina. Olisin siis koko – välillä sietämättömän raskaankin – henkisen kasvuprosessini aikana voinut auttaa itseäni myös kehollisesti! Vihdoin ymmärsin arvostaa kehoani ja sen voimaa. Tuntui siltä kun paras ystäväni olisi tullut minua halaamaan. “Tehdäänkö tämä yhdessä”, kehoni kysyi hymyillen, “olenkin jo odottanut sinua”. Itkin koko kehoni vavisten ja täristen joogassa kiitollisuudesta, vaikka minun on vaikea itkeä.
Kumpi puoli odottaa sinua, henkinen vai fyysinen? Kannattaa ottaa molemmat käyttöön, neuvon tässä viisaasti. Voi olla enemmän fyysinen ja vähemmän henkinen tai toisinpäin, mutta ei kannata jumiutua pelkästään toiselle puolelle. Henkinen kesäni muuttuikin fyysiseksi kesäksi. Fyysisellä tasolla työskentely rauhoitti, tyhjensi mielen, avasi henkisiä lukkojani, poisti uskomuksiani ja toi enemmän vapauden ja onnen tunteita kuin mikään työ minkä olisin oman pääni sisällä voinut tehdä. Fyysisen kesän jälkeen jaksan ihan eri tavalla tehdä taas henkistä työtäni.
Pyydän sinua nyt miettimään mitä sinä et ikinä tekisi, mitä et ikinä olisi ja mieti myös mikä sinulle on todella tärkeää itsessäsi. Asioita, joiden “oikeutta” olet kauan vahvistanut sanoillasi, hokemillasi ja väittämilläsi. Jos et yhtään saa mieleesi, kysele perheeltäsi tai ystäväpiiriltäsi mitä lauseita aina hoet. Ota sitten ne lähempään tarkasteluun ja katso, avautuuko sieltä jotain uutta ja vapauttavaa.
Jos otat käyttöön sen puolen itsestäsi mitä et niin kovin arvosta tai missä et tunne olevasi hyvä.
Jos luovut jostain joka määrittelee sinua ja vie kohtuuttoman paljon aikaa.
Jos uskallat tehdä sitä mitä et koskaan ajatellut tekeväsi.
