Suorittamisen takana on aina haavoja, kipeitä uskomuksia, ajattelun ja tunnetason malleja, joiden työstäminen on oleellinen osa irtipäästöä.
Niin kipeitä kuin nämä uskomukset ovat olleetkin, on jokaisen taakse kätkeytynyt valtava opetus. Kunhan olemme valmiita lakkaamaan vastustamisen ja kysymään: Elämä, mitä sinä oikein haluat minulle opettaa?
Jaan tässä kirjoituksessa kaksi minun tarinassani merkittävää teemaa joiden opettelu on ollut sekä vaikeaa, mutta huh, miten vapauttavaa. Mitä enemmän olen tavannut tämän teeman “sielunsiskoja ja veljiä”, huomaan näiden koskettaneen muitakin. Tunnistatko sinä näistä teemoja?
1. Omien tarpeiden tunnistaminen, hyväksyminen ja niistä huolehtiminen aidosti
Uskomus: ”Omien tarpeiden ilmaisu on itsekästä/ minulla ei ole lupa tarvita.”
Niin. Ihminen ei ole kone. Ihmismieli tosin toimii konemaisesti, se suunnittelee, tekee laskelmia ja “pitäisi” indeksejä. Ihmisellä on inhimillisiä tarpeita, jotka vaihtelevat elämäntilanteen ja yksilöllisyyden mukaan.
Me tarvitsemme yhteyttä, läheisyyttä, tilaa, lepoa, naurua, hiljaisuutta, aikaa prosessoida, turvallisuutta ja vaihteluakin. Jos tukahdutamme tarpeitamme, alamme kiukustua, uupua ja kenties katkeroituakin.
Tämän kipeän mallin synnylle on syynsä: Ehkä lapsena ei ollut tilaa tarvita. Ehkä sitä pidettiin heikkoutena tai laiskuutena. Ei siis ihme, että tarvitseminen pelottaa. Nyt on kuitenkin viisasta päivittää tuo käsitys. Sinulla on lupa tarvita, koska olet ihminen.
Jos en rakkaudella huolehdi tarpeistani, kehitän addiktioita ja pidän itseni kiireisenä, etten vaan huomaisi sisällä olevaa kaipuuta. Kaipaan rakkautta, mutta etsin sitä kontrollista. Ehkä kaipaan kokea osallistuvani, mutta vetäydyn suorittamiseen koska siellä ei voi tulla torjutuksi.
Sen sijaan “mitä pitäisi tehdä” harjoittele kysymään: Mitä todella tarvitsen? Ala vaatimusten sijaan sallia.
2. Rajat on rakkautta
Uskomus: Rajaaminen on itsekästä / Jos sanon Ei minut torjutaan
Rajat luovat parhaimmillaan turvaa ja selkeyttä. Rajoja tarvitaan erityisesti tähän maailman aikaan, kun on paljon mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Jos yrittää olla vähän kaikkea kaikille, ei itselle jää voimia. Ei ole missään täydellä sydämellä.
Rajaaminen on sekä emotionaalista että käytännöllistä. Käytännön tasolla rajojen tiedostaminen on omasta jaksamisesta huolehtimista. Omien resurssien tunnistamista. Sitä että ei yritä liikaa, että ei yritä sellaista joka ei ole inhimillistä ja realistista.
Rakkaudellinen raja itselle voi olla sitä, että ei katso sähköposteja klo 17 jälkeen. Tai sen sijaan, että aloittaa aamun Facebookin selauksella, hengittelee hetken rauhassa. Sitä, että puskemisen sijaan antaa olla.
Emotionaaliset rajat ovat vähän abstraktimpi juttu.
Ne sisältävät paradoksin: Voi hyväksyä sen mitä elämässä tapahtuu, mutta läheskään kaikkea ei tarvitse sallia jatkuvan.
Hyväksyminen EI ole epäasiallisen kohtelun sallimista.
Rakkaudelliset rajat pyytävät meitä tutkimaan: Mikä on minulle ok ja mikä ei ole minulle ok.
Minulle alistaminen ei ole ok. Minulle syyllistäminen ei ole ok. Voin hyväksyä, että niin tapahtuu, mutta en halua enää konfliktin pelossa hyväksyä tällaisen jatkumista.
Minulle epävarmuuksien rehellinen kertominen on todella ok. Minulle on ok, että kerrot toiveesi ja odotuksesi. Itseasiassa, toivon sitä.
Pelkäämme usein, että rajojen vetäminen tarkoittaisi samaa kuin rajoittaminen ja kontrolli. Todellisuudessa rajat ovat joustavat ja ihminen kykenee tilannekohtaisesti tunnustelemaan, mikä on nyt itselle parhaaksi. Usein rajojen ilmaisu on vaikeaa, koska pelkää loukkaavansa toista. Pelkää, että toinen torjuu ja pitää sinua itsekkäänä.
Todelliseen ystävyyteen ja rakkauteen mahtuvat rajat. Todellista välittämistä ei ole se, että tykkäämme toisesta niin kauan, kun hän toimii oman mielemme mukaan.
Usein pelätään, että rajat ilmaistaan jotenkin hyökäten. Joskus tosin näinkin, mutta väitän, että hyvin moni osaa kyllä ilmaista rajansa rakentavasti ja jopa kauniisti. Ei sillä, että aina pitäisi, mutta se kyky meillä kyllä on.
Rajaamalla sen, mikä ei tee aidosti tee sinulle hyvää, teet suuren rakkauden teon itsellesi ja sitä kautta myös muille.
