Meillä on kolme kissaa, kaksi punaista kollia ja yksi Prinsessa Lala. Lala alkoi koiramme kotiuduttua viihtyä ulkona kauemmin ja kauemmin, kunnes yhtenä päivänä se ei enää tullut kotiin.
En ollut huolissani Lalasta. Aavistelin sen viisaana kissana etsineen uuden kodin itselleen. Lapset olivat surullisia ja ikävöivät kissaa. Lalan katoaminen sai meidät pohtimaan rakkautta ja vapautta. Kerroin lapsilleni jälleen tarinaa mummustani.
Minulle elämäni tärkein ihminen on ollut Englannissa asunut mummuni. Häneltä sain pyyteetöntä rakkautta, ainoastaan hyväksyviä katseita, jatkuvaa kannustusta ja loputonta hyväksyntää. Tämä rakkaus kannatteli minua läpi lapsuuteni aina äitiyteeni asti. Tunsin sen vahvana ympärilläni, vaikka emme nähneet toisiamme kuin muutamia kertoja vuodessa.
Kun käyttäydyin hölmösti, ajattelin aina ensimmäiseksi mitä mieltä mummuni minusta nyt olisi. Tiesin hänen antavan minulle anteeksi, joten minun oli helpompi antaa töppäilyni anteeksi itselleni. Kun tein jotain hienoa, kuvittelin hänen iloa loistavat kasvonsa minua ihailemassa ja olin tuplasti ylpeä itsestäni. Hän eli vierelläni, oli ajatuksissani ja oli äärimmäisen rakas minulle. Hänen poismenonsa oli minulle hyvin raskasta, mutta se pakotti minut seisomaan omilla jaloillani. Minun oli opittava löytämään itsestäni anteeksianto, ihailu ja pyyteetön rakkaus itseäni kohtaan. En ole menettänyt häntä, sillä hän on elossa ajatuksissani ja tunnen hänet ikuisesti sydämessäni.
Toivon lasteni löytävän itselleen oman mummunsa, oman ihmisensä, jonka rakkaudessa he voisivat loistaa. Toivoisin olevani itse heille se ihminen, mutta äitinä joudun rakastamisen lisäksi heitä myös ojentamaan ja joskus myös rajoittamaan, sillä se on äidin tehtävä. Vaikka nyt olin turvallisesti aina heidän vierellään, olisi minunkin tehtäväni heidät joskus lopullisesti vapauteen päästää. En voisi heihin takertua.
Rakkaus on vapautta. Se on vapautta antaa toisen olla juuri sellainen kuin toinen on. Epätäydellinen, erehtyväinen, virheitä tekevä tavallinen ihminen. Se on vapautta antaa toisen mennä. Hyväksyä, kun toinen eksyy polulta, on ihan hukassa, on kaukana sinusta.
Rakkaus ei ole takertuvaa vieressä nyhjäämistä, toisesta huolehtimista ja yrityksiä muuttaa toista sellaiseksi, että sinulla olisi helpompaa olla.
Rakkaus ei ole toisen omistamista ja rajoittamista, määräämistä ja vahtimista. Rakkauden tarkoituksena ei ole tehdä toista ihmistä riippuvaiseksi sinusta.
Lapset voisivat harjoitella tälläistä vapaata ja pyyteetöntä rakkautta Lalan kanssa. Me voisimme antaa kissalle vapauden päättää itse missä ja kenen kanssa se halusi asua. Voisimme rakastaa kissaa ihan yhtä paljon, asui se meillä tai ei. Se voisi aina olla ajatuksissamme ja sydämessämme.
Eräänä iltana kävelytimme tyttäreni kanssa koiraamme. Tyttäreni pysähtyi sitomaan kengännauhojaan, nosti katseensa ja huudahti: ”Lala!” Lala istui viereisen talon ikkunalla ja katsoi meitä kissamaisen välinpitämättömästi. Menimme koputtamaan talon ovea ja selitimme talon asukkaille Lalan olevan meidän kissa. Lala oli asunut heillä jo tovin, oli kuulemma rakastunut heidän Mikko-kissaansa.
Istuimme juttelemassa kauan näiden talossa asuvien mummujen kanssa. Lala oli valinnut uudeksi kodikseen kolmen sisaruksen talon korttelin päästä meiltä. Kaipasi kai poikavoittoisen kotimme sijaan naisia ympärilleen. Mummuilla on myös sattumoisin sama sukunimi kuin Lalan kasvattajalla, eli ei kelvannut prinsessalle meidän nimikään.
Yritimme tuoda Lalaa kotiin, mutta se karkasi samantien takaisin Mikon luo. Olkoon siis siellä. Me käymme nyt lasten kanssa vierailuilla mummujen luona, katsomassa Lalaa. Meidät otetaan aina vastaan avosylin. Viemme Lalalle herkkuja ja mummut syöttävät meille herkkuja.
Emme menettäneet kissaa. Saimme kolme uutta mummua.
Lisää äitiydestä, mummujen rakkaudesta ja kissan sielunelämästä Taran kirjassa Äitipeli
– Selviydy voittajana. Prinsessa Lalan kuvan on ottanut mummu-visiitillämme kirjan valokuvaaja Sari Mattsson.
