Kuuletko talvipuutarhan tarinat?

Kävelen lumisessa joulukuun puutarhassa ja katson sen taianomaista, uinuvaa olemusta. Mietin tuleeko puutarhurista puutarhansa kaltainen vai seuraanko minä Hänen luomuksensa taivalta läpi vuodenaikojen? Koko pitkältä tuntuvan syksyn, alkutalven ennen puhtaan, valkean lumen satamista suojaksi maan, olen nukkunut, uinunut enemmän kuin aikaisempina vuosina. Tuntuu vahvasti, jotta tämän puutarhurinnan on aika levätä ja kuunnella puutarhansa hiljaiset tarinat.

Täyteläisen lumipeitteen hiljentävä taivasvaippa rauhoittaa mieleni. Ruusupensaassa on vielä muutama marja linnuille ravinoksi. Lehdettöminä piharuusut paljastavat piikkinsä selkeämmin ja kuulen, kuinka se kuiskaa minulle ”elämä on ruusuilla tanssimista”. Tuo vanha sanonta saa uuden merkityksen, kun katson tuon ruusun teräviä piikkejä – elämä todellakin on ruusuilla tanssimista. Piikit kuuluvat elämään siinä missä tuoksuvat terälehdet.

Vihdoin taivaasta satanut lumi herätti sydäntäni, mutta edelleen tänäänkin minä painaudun talviuneen, tahdon käpertyä punaisen viltin alle ja tuumailla sekä ihastella kuurankukkasia akkunoissa. Pakkaspäivät kutsuvat kuitenkin luokseen, ja puutarhassa riittää ihmeteltävää talvipäivinäkin.

Uinuva puutarhuri talsii aamuhangessa, tutkii pienten eläinten taaksensa jättämiä jälkiä lumessa. Pupusten jäljet kulkevat ristiin rastiin pitkin pihapuutarhaa, ruokaa etsivän jäljet ovat jo löytäneet pienen tammen. Tammi on menettänyt latvansa, omenapuut ovat suojattuina säästyneet ja kiitos siitä.

12185313_10156120674510231_4830073655817249070_o

Talvinen puutarha on kovin hiljainen, tosin lintulaudalla ruokailevat monituiset siivekkäät elävöittävät sen olemusta ikiaikaisesti. Monimuotoinen ruoka tuo pihamaalle monilajisen parven ruokailemaan talvipäivän valoisaan aikaan, joka meillä Herttatuvalla kestää hieman alle 4 tunteroista. Sitten se aurinko jälleen laskee.

Koen lintujen talviruokinnan hyvin tärkeäksi, ja samalla se antaa minulle mahdollisuuden syventää suhdettani heihin ja ihmetellä uusia tulokkaita jo tuttujen lintusten seassa. Viime viikolla närhet löysivät puutarhan ja ruokailevat nyt päivittäin laudalla. Voi ihme, kuinka paljon iloa se herättää minussa. Ja ajatella, että pikkiriikkisten sinitiaisten on syötävä moninkertaisesti oman painonsa verran ruokaa selvitäkseen hengissä yli tähtikirkkaan pakkasyön.

Muistathan myös, jotta verkottomat pötköt ovat turvallisin valinta linnuille ja niistä tulee myös vähemmän roskaa. Itse tarjoan heille kauppahallista hankittua suolatonta talia, joka on tietysti säilöntäaineetonta, eikä sisällä soijaa, kuten monet kaupalliset talituotteet. Parasta heillekin.

Linnut kiittävät puutarhuria myös keväällä, sillä ruokinnan avulla linnut voivat paremmin kevään pesimäaikana, ja puutarhan lisääntyvä lintujoukkohan pitää tietysti sitten ns. tuholaiskantaa tasapainossa.

Pidetään kaikista elämän ilmentymistä huolta. Ihanaa talviaikaa sinulle, juuri sinulle siinä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: