Kunpa työajan lyhentämisestä tehtäisiin suotavaa ja normaalia.
Kokoaikatyötä tekevät ihmiset ovat enemmän tai vähemmän ylikuormitettuja. Monen elinvoima kuluu työhön, jolloin vapaa-aika ja perhe-elämä kärsii. Ylitöiden tekeminen helposti moninkertaistaa ongelman, koska työajan pidennys ei tutkitusti lisää työtehoa vaan ennemmin laskee sitä.
Harva pystyy olemaan tehokas edes kahdeksaa tuntia päivässä, saati sitten pidempään. Usein kuudessa tunnissa saisi aikaan saman mitä 10-12 tunnissa! Lisäksi ylipitkät työpäivät vähentävät vapaa-aikaa, lepoa ja rentoutumista. Siitä voi syntyä uuvuttava ja katkeroittava kierre. Ihminen kun ei ole kone, jossa tehoja lisäämällä tulee enemmän tulosta.
Voitaisiin yleisesti lyhentää työaikaa kaikilta, jotka sitä haluaisivat. Olen nähnyt monia, etenkin herkimpiä ihmisiä, joiden elämän laatu on kohonnut huimasti osa-aikatyön myötä. Joillekin se on ainoa vaihtoehto selvitä työelämästä uupumatta. Joillekin se on arvovalinta, osoitus vapaa-ajan ja perheen arvostuksesta.
Mitä useampi kokopäivätyöläinen vähentäisi työaikaansa esimerkiksi kuuteen tuntiin päivässä tai siirtyisi nelipäiväiseen työviikkoon, sitä useampi nyt työttömänä oleva voisi kenties työllistyä.
Lyhyempää työaikaa tekevät voivat paremmin, kun heillä on riittävästi vapaa-aikaa harrastuksille, perheelle, ystäville ja rentoutumiseen. Elämä tuntuu merkityksellisemmältä, ihmissuhteet rikastuvat ja tyytyväisyys elämään lisääntyy. Työnilokin elpyy, kun arki ei pyöri pelkän työn ympärillä. Työnilosta taas seuraa motivaation ja työtehon nousua. Kaikki hyötyvät!
Palkka pienenee, mutta yhä useampi arvostaa enemmän hyvinvointia ja vapaa-aikaa kuin rahaa ja tavaraa. Toki työstä on saatava elanto, mutta välttämättömät elämän menot ovat usein vähemmälläkin tyydytettävissä. Osa-aikatyön kannattavuutta voisi myös julkisin päätöksin parantaa.
Vähemmän materiaa, enemmän henkistä hyvinvointia ♥
Katso Helin tulevat koulutukset ja kirja ”Herkkyyden voima – opas omannäköiseen elämään” tästä.
