Koen käyneeni pitkään matalilla kierroksilla. Huomaan olleeni pysähdyksissä, luopuneeni monista asioista ja epäilleeni itseäni. Hakeneeni uutta tarinaa, johon liittyä ja jota rakentaa. Koska yksin oppii huonosti, hankin oppaan huhtikuussa ja nyt tunnen, miten oivallusten virta on mielessäni vuolaampi kuin aikoihin.
Työn alla olevan elämäni tarinan originaaliudesta en ole aivan varma, mutta merkit ovat hyvät.
Ensimmäinen tarinani oli perhe ja isänä olo. Eivät ne minnekään ole kadonneet, mutta rytminvaihdoksen myötä ymmärsin tarinassa olevan tilaa uudelle tulokulmalle, toisen tuotantokauden yllättäville juonenkäänteille ja ehkä jopa uudelle tunnussävelelle?
Toivon oppivani soittamaan elämää uudestaan. Uudessa sävellajissa ja kokeilevammin. Con anima (sielukkuus) on jo arkea, mutta con brio (eloisuus) ja con fuoco (tulisuus) ovat juuri nyt hiukan hakusessa. Kuin soittamattomia lukuja. Samalla etsin merkitystä, paikkaa heimosta ja tarinasta, joka olisi omia tarpeita suurempi.
Olen hyvän ystäväni kanssa leikitellyt ajatuksella astua webin videovirtaan aikuisten miesten dialogilla. Samalla hyödyntäen sitä lyhyttä kirkasta kautta, kun testosteroni ei enää aivan kokonaan dominoi mieltä ja ajatus on vielä riittävän kirkas toisten ymmärtää ja yhtyä.
Tosin saatuani opastusta hormonitasapainon merkityksestä, olen päättänyt sittenkin panostaa kirkkauteen toisin keinoin. Antaa testosteronille uuden mahdollisuuden. Jospa mielen johtamista olisi jo oppinut niin, ettei olisi aivan samalla tavalla kemian vietävänä kuin nuoruudessaan? Tai sitten astun tässä tietämisen miinaan.
Olin viime viikolla tilaisuudessa, jossa mieleeni palautettiin opetuksia tietämisen riskeistä. Oppiminen edellyttää tiedosta ja sen vallasta luopumista. Ainakin hetkittäin. On nimittäin helposti ymmärrettävissä, että mikäli uskoo jo tietävänsä kaiken tietämisen arvoisen, on käytännössä luopunut oppimisen lahjasta.
Oikeasti uutta voi oppia vain, jos suostuu tunnustamaan tietonsa rajallisuuden. Elämässä on mahdollista astua seuraavalle tasolle, kun ottaa käyttöön aloittelijan mielen ja on nöyrästi läsnä uuden edessä. Ottaa lakin päästään ja kunnioittaa kokemaansa sellaisena kuin se on.
Alistuu itseään isommalle.
Elämälle.
Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.
