”Tulee tehtyä asioita ja päätöksiä ressipäissään”, ilmaisee yleistynyttä päihtyneisyyttä parikymppinen nainen lähipiiristä.
Siinä vaiheessa kun keho on jo stressireaktiossa ja stressihormonit jylläävät kehossa, verenpaine kohoaa ja sydämensyke nousee. Keho valmistaa joko taistelemaan tai pakenemaan – ennen karhua, nykyään ressikarhua.
Keho reagoi akuutisti riippumatta siitä, mikä äkillisen pelkoreaktion ja sen myötä kiihtyneisyyden aiheuttaa. Karhua vastaan otamme nerokkaan kehobuustin käyttöön ja pakenemme (ja toivomme parasta) tai sitten taistelemme (ja luultavasti kuolemme). Ressikarhua emme yleensä pakene, vaan pyrimme parhaalla mahdollisella tavalla sopeutumaan stressihormonien jylläämiseen kehossa.
Ressipäissään saattaa mennä vuosi, toisilla kymmenen, tai jopa pidempään. Samalla kun stressireaktioita pyrkii peittämään, keho pyrkii sopeutumaan kuormaan ja oireet alkavat muuttua kroonisiksi: päänsäryt, ahdistuneisuus, masentuneisuus, paineen tunteet kehossa (usein rinnan alueella), uni- ja rytmihäiriöt. Jari Salminen ja Pirita Heiskanen kirjoittavat kirjassaan Taltuta kiire (Talentum 2009):
”Ihminen voi addiktoitua yhtä lailla aineisiin kuin käyttäytymismalleihin – alkoholiin, huumeisiin, lääkkeisiin, kofeiiniin, nikotiiniin, ruokaan, Facebookiin, seksiin, rahaan, valtaan, uskontoon tai peleihin yhtä hyvin kuin työhön ja muuhun suorittamiseen.”
Kun ihminen on ressipäissään, ihminen on kaukana itsestään: On ehkä vaikea tunnistaa, mitä tuntee, mitä haluaa tai mikä on itselle hyväksi. Ressipäissään tulee usein tehtyä itselle ei-niin-hyviä valintoja. Saattaa olla vaikea tunnistaa omaa olemustaan, sisintään, tekemisestä riippumattomana. Saattaa olla myös vaikea ymmärtää, mitä tuo ”sisin”, ”ydin” tai vaikka paljon puhuttu ”läsnäolo” tarkoittaa.
Jos on pitkään päissään tai ressipäissään, niin kutsuttu todellisuus muuttuu – kuten myös kokemus itsestä. Kompensaatioksi, hetkittäisen hyvän olon saavuttamiseksi, saattaa syntyä kompensaatiokäyttäytymistä, kuten vaikka (tietoisia tai usein tiedostamattomia) riippuvuuksia. Ehkä ikävin ja muihin voimakkaimmin ulottuva kompensaatiokäyttäytymisen muoto ressiholistilla on sulkeutuminen oman totuuden maailmaan, jossa oma totuus ja maailmankuva ovat ainoa oikea, ja itsen ja muun maailman välille syntyy henkinen kuilu.
Ressipäihtyneen fyysinen keho alkaa vähitellen reagoida, mieli alkaa pyöriä samaa rataa ja oma voima alkaa hiipua. Kun keho ja mieli voivat huonommin, stressinsietokyky huononee entisestään. On syntynyt noidankehä.
Ressipäihtyneisyyteen voi auttaa jonkin konkreettisen asian muuttamista elämässä, joskus pienen, joskus ison. Se voi tarkoittaa pelkästään haitallisten ajatusmallien muuttamista. Usein päihtyneisyyden aiheuttamaan pahimpaan tokkuraan auttaa pari akuuttia toimenpidettä: priorisoi riittävä uni ykköseksi, lähde luontoon liikkumaan ja syö tuoretta ruokaa. Jos nämä eivät tepsi parissa viikossa, on hyvä lähteä tutkailemaan, mikä päihtyneisyyden aiheuttaa.
