Hiljaisen viisauden voima: Antautuminen

Ihanaa syksyä aivan jokaiselle lukijalle, talvi on tulossa ja se tuntuu luissa ja ytimissä. Kesän aurinko on kuitenkin mielessä ja siitä voi vielä ammentaa voimaa. Kesä meni harvinaisen nopeasti tällä kertaa, niin paljon tapahtui muutamassa kuukaudessa, että se tuntuu jopa itsestäni uskomattomalta.

Pääsin ensimmäisen kerran opettamaan eläinkommunikointia ulkomaille pohjois- Ruotsiin ja opetin kolme kurssia englanniksi. Miten mahtava fiilis, juuri sitä mitä olen kaivannut. Nyt tuntuu siltä, että siivet todella kantavat ja elämä kuljettaa eteenpäin.

Olen tällä hetkellä elämäni suurimassa käännekohdassa, sellaisessa käännekohdassa missä edes minä en ole osannut nähdä itseäni. Olen aina puhunut unelmien toteuttamisesta ja oman kutsumuksen ja intohimon seuraamisesta, luottamuksesta ja uskomisesta siihen, että kaikki asiat kääntyvät aina parhain päin, aina. Niin tulen puhumaan myös jatkossa, mutta vieläkin vahvemmin. Ensimmäinen blogi-kirjoitukseni oli muutoksesta ja siitä kun kaikki muuttuu, kirjaimellisesti. En osannut edes kuvitella kuinka kirjaimellisesti oma elämäni tulisi seuraavan vuoden kuluessa muuttumaan ja kuinka suuria asioita tulee tapahtumaan.

Ruotsin matka oli ensimmäinen suuri käännekohta. Lähdin matkalle tietämättä oikeastaan mistään mitään, muuta kuin sen, että matka kestäisi kaksi viikkoa. En tiennyt missä tulemme majoittumaan tai missä kurssit järjestetään, jätin kaiken ensimmäistä kertaa elämässäni toisen ihmisen suunniteltavaksi ja järjestettäväksi. Koko matka oli lopulta kuin ihmisen elämä minikoossa. Matkalla tapasin toinen toistaan upeampia ihmisiä. Tunsin olevani kuin henkilö jostakin Paolo Coelhon kirjasta, henkilö joka matkaa paikasta toiseen tavaten toinen toistaan viisaampia tietäjiä. Tapasin paljon mm. erilaisia hoitajia, terapeutteja, shamaaneja, opettajia ja toimittajia, joista monista tuli hyviä ystäviä ja tulevaisuudessa tulemme varmasti pitämään yhteyttä ja tapaamme uudelleen jos polkumme risteävät toisiaan. Tapasin myös vanhoja ystäviä, jotka ovat todella rakkaita ja tämän matkan jälkeen vieläkin rakkaampia jos vain mahdollista.

Kiitollisuus sitä kohtaan miten täysin vieraat ihmiset ottivat minut vastaan, on todella uskomatonta. Saimme majapaikan toinen toistaan erikoisemmissa ja upeammissa paikoissa, mökeissä, matkailuvaunuissa, vierashuoneissa jne. Koko matka oli keskittymistä omaan itseeni ja sen lisäksi siihen mikä on elämäni tarkoitus, eläinkommunikoinnin opettamiseen. Matkan jälkeen katsoin itseäni, ihmistä joksi olin muuttunut, sisäisesti enemmän itseni näköiseksi, jos niin voi sanoa. Olenhan aina ollut kontrollissa elämästäni ja nyt yks kaks annoinkin vain virran viedä ja päätin hypätä kyytiin ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Matkan yksi suurimmista anneista oli se, että todella kuuntelin näitä ihmisiä ympärilläni. Katselin ja kuuntelin ja keskityin siihen mitä he halusivat minulle puhua. Miten uskomaton kokemus, varsinkin kun tietää, että minulla on moneen asiaan oma mielipide yleensä sanottavana. Jokaisen päivän iltana kiitin hiljaa päivästä ja kiitän edelleen, opin niin uskomattoman paljon muiden kokemuksista ja elämänopetuksista.

Ruotsista matkan jälkeen hyvin nopeasti seurasi heti perään matka Norjaan. Norjassa olenkin nyt käynyt muutaman kerran ja viimeksi vietin siellä kaksi viikkoa, edelleen opiskellen. Aivan kuin Ruotsin matka olisi ollut alkusoitto sille mitä tuleman pitää. Minua valmistettiin luottamaan, heittäytymään, päästämään irti ja olemaan valmiina oppimaan ja kuuntelemaan ja sisäistämään uusia asioita.

“When the student is ready, the teacher will appear” – Buddhist Proverb

Nyt viimeisten viikkojen aikana todella saanut keskittyä oppimaan uutta ja valmistautumaan elämäni suurimpaan seikkailuun. Olen saanut mentorikseni ja omaksi opettajakseni Lisa Williamsin, meedion ja selvänäkijän. Olemme tunteneet toisemme useamman vuoden ajan ja olleet yhteydessä aina välillä. Olen seurannut hänen työtään ja matkaansa ja ihaillut tuon ihmisen nöyrää asennetta, vaikka hän onkin suuri maailmantähti. Hän oli kiertueella Norjassa ja samalla opettamassa ja sain kutsun osallistua hänen kursseilleen. Olin ennen kaikkea opettelemassa opettamista, tutustumassa hänen tapaansa opettaa. Miten huikea energia noiden päivien aikana vallitsi. Uskomatonta seurata ihmistä joka on antautunut työlleen täydellisesti. Ei ole kysymys siitä, että käyttää kykyään vaan että antaa oman kykynsä käyttää itseään. Tässä edellä sanotussa piilee suurin opetukseni, jonka pakkasin laukkuuni matkatessani kotiin. Mitä tarkoittaa täydellinen antautuminen? Keskustelimme paljon tästä aiheesta noiden päivien aikana. Mitä se tarkoittaa minun elämässäni, minun työssäni? Olenko todella valmis antautumaan ja antamaan oman kykyni viedä minua ja käyttää minua eikä päinvastoin. Tie ei todellakaan tule olemaan helppo ja se tulee olemaan välillä pelottavaa ja haasteellistakin, mutta loppujen lopuksi sitäkin antoisampaa. Kuvittelin, että lähteminen päivätyöstä olisi minulle suurin käännekohta ja tuollainen antautuminen. En ole ollut totaalisen hakoteillä, mutta sen verran väärässä, että tuo muutos on ollut vain pieni askel oikeaan suuntaan.

Nyt vasta olen totaalisen hypyn edessä, antaudunko? Vastasin kyllä, antaudun ja tuntuu kuin kaikki ovet olisivat auenneet ja totaalinen läpiveto puhaltaa melkein vaatteetkin päältä. Täydellisen alaston ja haavoittuvainen olo, mutta silti seison vahvempana kuin koskaan, uuden edessä.

 

Rakkaudella,

Maiccu