Laaja kulma -blogissa tehdään hyvinvointihavaintoja arjen keskellä. Kirjoittaja Terhi Bunders kyseenalaistaa elämän “pitäisi” -malleja ja pyrkii päivittäin harjoittamaan hyväksyvää läsnäoloa.
Lähtölevottomuus alkoi neljä kuukautta ennen lähtöä, maaliskuussa 2013. Keskittyminen herpaantui. Meillä ei ollut edes tiedossa, minne muuttaisimme. Järjesteltävien asioiden lista piteni. Kohta arki näyttäytyisi taas toisella tavalla. Helsinki tuntui kaukaiselta, mutta niin tuntui Hanoikin.
Neljän kuukauden aikana pohdin paljon vapautta. Kuka siitä määrää, olenko vapaa, voiko sitä mitata vai onko se vain tuntemus. Onko edes hyvä olla vapaa. Vapaus on myös suhteellista. Muistelin tyttärelleni kolme vuotta sitten kirjoittamaani kirjettä, silloin kun hän syntyi. Kirjoitin hänelle vapaudesta juuri silloin, kun olin ehkä eniten kehoni ja mieleni vanki.
Neljän kuukauden aikana mietin myös menneisyyttä.
Silloin lähdin. Pakkasin perheeni ja muutin kehitysmaahan. Minulla oli kaksi kriteeriä muuttopaikoista: halusin paikan, josta olisi suora lentoyhteys Suomeen ja kunnollinen sairaala. Kumpaakaan ei ollut, mutta päätimme lähteä silti. Selvisimme. Ensimmäisestä vuodesta, joka oli vaikea. Toisesta vuodesta, jolloin koin uskomatonta elämänriemua – sellaista, että pelkäsin pyörtyväni.
Ensi viikolla lähden, pakkaan kotini konttiin, tervehdin Helsinkiä ja lopulta seuraavaa uutta kotikaupunkiani Keski-Euroopassa.
Tämä on myös viimeinen kirjoitukseni Laaja kulma-blogissani. Kiitokset lukijoille ja Hidasta elämää -tiimille sekä tervetuloa uuden blogini lukijaksi: http://adventuresofafullmind.blogspot.com/
