Isä istuu sohvalla ja räplää iPadiaan ja vastailee jälkikasvulleen hajamielisenä. Hän on ajatuksissaan ihan muualla kuin kotisohvalla lapsensa kanssa. Äiti saapuu päiväkotiin hakemaan lastaan kotiin kännykkä korvalla ja ajatus keskittyneenä puheluun – ei omaan lapseen. Lapsi odottaa äitiään, mutta äiti ei ole hänelle läsnä, vaan keskittyy kännykän päässä olevaan kaveriinsa.
Kukapa olisi uskonut, että suomalaisista tulee niin laiteriippuvaisia, että puhelimeen puhuminen kielletään monissa päiväkodeissa silloin kun lapsia haetaan pois hoidosta. Maalaisjärjellä ajatellen tuntuu kyllä kieltämättä absurdilta, että laite vie niin monen äidin tai isän huomion juuri sillä hetkellä, jota pieni lapsi on jo pitkän iltapäivän innolla odottanut. Hetkeä, jolloin hän pääsee kotiin äidin tai isän kanssa.
Tuo päiväkotiesimerkki on yksi monista. Laitteet tekevät monista läsnäolottomia. Koko ajan ollaan jossain muualla kuin ollaan. Laitteista on tullut monille pelottavan tärkeitä. Älypuhelimiin on tarjolla satoja tuhansia erilaisia sovelluksia, joilla meitä halutaan upottaa entistä syvemmälle laitteen pauloihin. Laitteet ja vempaimet koukuttavat ja tekevät tutkitustikin ihmisistä vähemmän inhimillisiä ja empaattisia. Maailmalla teknoriippuvaisia hoidetaan jo rehabeissa huume- ja alkoholiriippuvaisten tyyliin.
Ota luonto playstationiksi
Metsässä kulkiessa tulee pohdittua monia asioita oppimisen ja aivojen kannalta. Luonnossa aivot nauttivat, se on monelle ihan selvää. Tosiasia on kuitenkin se, että entistä harvemmat ihmiset hakeutuvat luontoon ja vievät sinne jälkikasvuaan. Kauppakeskukset, leikkipuistot, huvipuistot ja muut peittoavat tänä päivänä todellisen play stationin: luonnon ja metsän.
Ilman innostuneita lastentarhanopettajia, lastenhoitajia ja päiväkoteja moni tämän ajan lapsi jäisi kokonaan vaille luontokokemuksia: puiden halaamista, piiloleikkejä sekä kasvien ihmeellistä ja aisti-iloja tuottavaa maailmaa. Päiväkodissa koetaan onneksi myös vielä leikin ja satujen lumoa. Monelle lapselle ei kotona enää lueta, vaan hänet istutetaan television tai näyttöpäätteen ääreen katselemaan lastenohjelmia tai pelaamaan. Pahimmillaan iltasadun on korvannut liiankin monissa perheissä älypuhelin, josta lapsi kuuntelee satua yksin ennen nukahtamistaan. Ilman läheisten lämpöä ja kosketusta.
Kun omat lapseni olivat pieniä, iltasatu luettiin lapsi sylissä tai tiiviisti vieressä kyhnöttäen, ja lukemiseen käytettiin oikeita hypisteltäviä kirjoja, jotka tuoksuivat kirjastolle tai uudelle painomusteelle sen mukaan mistä ne oli luettavaksi hommattu. Kirjat olivat ystäviä, jotka sytyttivät tarinat ja mielikuvituksen eloon. Kun lukijana oli äiti tai isä tai joku muu läheinen aikuinen, hetki oli arvokas ja jäi elämään voimavaravarastoon myöhempääkin elämää varten. Se tallentui aivojen syviin, tunteita sääteleviin osiin.
Laitevanhemmuus on minusta karmaisevaa. Lapsi oppii mallin kautta, ja jos isä tai äiti käyttävät leijonan osan arkipäivistään laitteita näpytellen tai antavat läsnäolottomuuden mallia, minkälaisen mallin lapsi saa omaan elämäänsä? Jos välinpitämättömyys, läsnäolottomuus ja laiteriippuvuus ovat kasvun ja minuuden rakennuspalikoita, niin minkälainen maailma meitä kaikkia tulevaisuudessa odottaa?
Toivoisin, että edes päiväkodit, aidon elämän opetuspaikat, voitaisiin varjella langattomilta verkoilta ja jos jonkinlaisilta laitteilta. Olisi tärkeää, että lapset saisivat maistaa laitteetonta elämää ja nauttia siitä.
Aito kokemus on aito kokemus, voikukka on ihan jotain muuta aidossa ympäristössään, jossa sitä voi hypistellä, haistella ja maistella kuin vain kuvana tai videopätkänä iPadilla. Seikkailu metsässä, aistillisten kokemusten ja rentouttavuuden temmellyskentässä, on myös varmasti monta potenssia kovempi juttu kuin pleikalla pelattu metsäseikkailu.
Oletko miettinyt minkälaista mallia sinä annat läheisillesi, lapsillesi tai ystävillesi? Oletko läsnäoloton vai läsnäoleva? Haluatko aitoja kokemuksia vai laite-elämää?
Kesällä on mieletön mahdollisuus heittää laitteet hetkeksi syrjään ja mennä perheen tai kavereiden kanssa piknikille luontoon, läheisen kanssa mato-ongelle tai uimarannalle maadoittumaan. Kokeile, pystytkö jättämään laitteet kotiin ja elämään aitoa läsnäolevaa elämää.
