Jokainen meistä kokee silloin tällöin hieman eri muodon ottavia inspiraation sykäyksiä. Halun tehdä jotain, toiveen jostain, unen, mielikuvan tai vain sisäisen tiedon siitä, että jokin on oikein.
Koska viimeksi koit tällaisen hetken? Ja mihin se liittyi? Entä miten toimit sen seurauksena?
Näin viime vuoden lopulla unen jossa olin valmentamassa erästä noin 25 vuotiasta laulajatarta Idolsin kuvauksissa. Valmennettavani oli teknisesti erittäin lahjakas mutta hänen äänestään puuttui jotain. Ymmärsin unessa hyvin pian, että laulusta puuttui tunne, läsnäolo, aitous ja sielu. Hän.
Avasimme unessa niitä kokemuksia ja taustoja jotka olivat ajaneet hänet kauan sitten siihen sisäiseen päätökseen, ettei hän voi antaa tunteidensa näkyä avoimesti. Hänelle tärkein ihminen maailmassa, isä, ei hyväksynyt niitä ja sellainen käytös “vei rakkautta” pois. Hän sulki suuren osan itsestään pois koska päätteli sen olevan ehtona rakkaudelle.
Erään lyhyen harjoitteen kautta hän avautui kokemaan niitä tuntemuksia joita hänen isänsä todellisuudessa koki tilanteissa joissa tämä herkkä ja monitunteinen pieni nainen oli isän ymmärryksen ulkopuolella. Hän tavoitti isänsä rakkauden, hämmennyksen, välittämisen ja pelon ja pystyi vuosien jälkeen kuulemaan isänsä toiveen “vaikka en ymmärrä ja minulla on vaikeaa, haluan, että olet kaikkea sitä mitä olet ja enemmänkin”.
Unessani osa valmennuksesta näytettiin myös Idolsin jaksossa. Kun valmennettavani puhkesi kyyneliin isänsä sanat kuullessaan, näin satojen tuhansien ihmisten kokevan kotonaan tätä samaa hetkeä, omiin kokemuksiinsa heijastaen. Vuodatimme kaikki kyyneleen ja hän alkoi laulaa, ensimmäistä kertaa koko olemuksellaan. Tv- ohjelmaan sopivalla tavalla kuva siirtyi suoraan lähetykseen, jossa tämä terälehtensä avannut kukkanen murtautui meistä jokaiseen ja sai näkyviin sen sen herkkyyden joka hänestäkin nyt huokui. Hän lauloi rakkautta isälleen.
Uni inspiroi minua. Mitä voisinkaan antaa näille ihmisille jotka ovat tilanteessa jossa tuki ja läsnäolo tekevät ihmeitä. Kuinka paljon voisin antaa apua sille joka on valmiiksi herkässä tilassa? Kuinka tärkeä ihmistä olisi vahvistaa tällaisella kriittisellä hetkellä? Kuinka paljon enemmän he voisivat antaa muille jos he löytäisivät katkeamattoman yhteyden sisimpäänsä?
Minua pelotti mutta soitin ohjelman tuottajalle. Minua todella pelotti. Kerroin avoimesti miksi soitin. Unesta ja sen tuomasta inspiraatiosta. Asiasisältöni tuskin oli joka osalta linjassa mutta olen varma siitä, että kertomani paitsi inspiroi häntä, myös välitti sen, että olen tosissani ja valmis auttamaan.
Harva seuraa inspiraatiotaan, etenkään silloin kun se vaatii jännittävän esteen ylittämistä. Jotkut uskaltavat mutta jos tulos ei ole se mitä odotimme, saatamme pettyä ja päättää olla toimimatta ensi kerralla kun inspiraatio syntyy.
En usko, että voimme koskaan varmuudella tietää mikä on inspiraation lopullinen tarkoitus. Sorrumme usein siihen, että yritämme ymmärtää sitä ja rakennamme sen ympärille tarinoita. Joskus tämä voi edesauttaa asiaa mutta kuinka usein onkaan niin, että voimme tietää tarkoituksen vasta myöhemmin – jos silloinkaan kokonaisuudessaan? Entä jos tarkoitus on vain aiheuttaa toimintaa joka lopulta vie oikeaan paikkaan, mikä ikinä se onkaan.
Minä soitin. En ole edelleenkään ollut Idolsissa mutta ylitin itseni ja moni soitto on tämän jälkeen tuntunut kevyeltä. Avauduin myös uudelle suunnalle, luovien alojen valmentamiselle. Yllättäen, löysin itseni myös valmentamasta erästä The Voice Of Finlandin kilpailijaa ja sain nähdä mitä todella on läsnäoleva ja antautuva laulaminen.
Mikä se tarkoitus sitten oli? En minä tiedä! Mutta se on tuonut eteeni jo monia hyviä asioita. Onko sillä edes merkitystä?
Mitä jos ensi kerralla kokeilisit seurata sitä kutsuvaa ääntä? Etenkin sitä jonka kuunteleminen jännittää. Ihan vaikka kettuillakseen.
sydämellä, aaro
