Kynttilä palaa.
Elin noin vuotta 2005 ja poltin elämäni kynttilää sujuvasti molemmista päistä ja varmuuden vuoksi olin laittanut tulen pariin kohtaan päiden välillekin. Takana oli siinä vaiheessa noin 40 vuotta eloa ja lähes 20 vuotta erittäin vaiheikasta yrittäjän elämää, kaikkine vaikeuksineen ja riemuineen. Olin nähnyt 8 päivän kirjeitä ja muuta tiukkaa tavaraa pöydälläni, perhettä oli tullut ja kaikki piti sovittaa yhteen samalla kun työt veivät maailmalle. Yhtälö ei ollut helpoimmasta päästä.
Mitä järkeä tässä on?
Jossain vaiheessa mietin että mitä pirun järkeä tässä on kun onnellisuutta ei saanut lisää vaikka mitä teki? Kun edellisestä haasteesta selvisi, odotti seuraava jo entistä virkeämpänä edessäni. Takki alkoi tyhjetä ja salaa muilta aloin miettimään syntyjä syviä. Olin aavistanut että ratkaisu ongelmaan löytyy toiselta tasolta kuin millä se on syntynyt. En tosin tiennyt mihin suuntaan minun pitäisi kumartaa tai miltä suunnalta oppia pitäisi lähteä hakemaan.
Matka alkaa.
Eräänä myöhäisenä yönä, töissä ollessani, istuuduin hetkeksi ja laskin käteni syliini ja suljin silmäni. Huokaisin syvään ja vain olin. Pian kuitenkin havahduin hätkähtäen: Mitä tapahtui? Nukahdinko? Miksi käsissäni tuntui hassulta? En ollut nukahtanut, olin vain ollut hetken ajattelematta mitään. “Ajattelematta mitään?” Eihän se ole mahdollista. Niin siinä vain kuitenkin oli käynyt, että ihan pienen hetken verran en ajatellut mitään! (jotkut voivat väittää että sitä on esiintynyt paljonkin… ) Tuo hetki on näin jälkeenpäin miettien ollut se lähtölaukaus minun meditoijan “uralleni”. Se oli hetki, josta alkaen lähdin tietoisesti ja samaan aikaan tiedostamattanikin etsimään itseäni. Tuota todellista itseäni.
Elämää pikakelauksella…
Polkuni kulki mm. Reikin, Shamballan, Joogan, kirjojen, kokeilujen ja Intian kautta Deepak Chopraan ja Chopra Centeriin. Jokin Deepakin kirjoissa, äänikirjoissa erityisesti, resonoi ja tuntui tutulta ja niinpä lopulta päädyin Chopra Centerin Wisdom of Healing –kurssille. Tällä kurssilla sain oman, syntymähetkeni perusteella määritellyn mantrani meditaatiota varten ja siitä alkoivat meditointini haparoivat mutta tietoiset askeleet.
I’m on the wagon!
Ja haparoivia ne askeleet todellakin olivat. Välillä olin täysin epätoivossa meditaatioideni kanssa, tuntui että siitä ei tule kertakaikkiaan mitään. Mantrakaan ei tuntunut pelastavan hommaa. Välillä unohdin koko homman ja sitten taas sain hypättyä junan kyytiin. Se oli sellaista on-off meditaatiota. Mutta jossain vaiheessa aloin huomaamaan muutoksia suhtautumisessani elämään, asioihin ja ajatuksiini. Matkalle osuneet myllerryksen ajat olisivat olleet todennäköisesti tuhoisia, jollen olisi meditoinut. Olen joskus vitsaillut että todennäköisesti kasvaisin koiranputkea, jollen olisi ryhtynyt meditoimaan. Se ei ole pelkkä vitsi.
Henkisen kehityksen tie
Olin siis huomannut itse pieniä muutoksia itsessäni vaikka meditoinkin edelleen hieman epäsäännöllisesti. Paras sysäys oli kuitenkin kun yksi asiakkaani huomasi minussa tapahtuneen muutoksen. Olin kuulemma kärsivällisempi, rauhallisempi ja suopeampi. Se oli hyvin merkittävä juttu minulle ja kannusti jatkamaan “valitsemallani tiellä”. Minusta tosin tuntuu siltä että tie valitsi minut enkä minä tietä.
Pieniä muutoksia
Juuri tästä meditaatiossa on kysymys. Se, miten suhtaudut maailmaan, alkaa vähitellen muuttumaan. Ei siis ole kysymys niinkään extaasissa tapahtuvista levitointi- tai muista rajakokemuksista vaan ennemminkin siitä miten oma suhtautumisesi vähitellen muuttuu ja kuinka se tekee päivistäsi mieluisampia ja positiivisempia. Juuri siitä meditaatiossa on kysymys ja juuri niin minullekin on käynyt. Hyödyt ovat erittäin konkreettisia ja meditaatiotuntemukset ovat nekin erittäin nautinnollisia.
Tutkittu juttu
Meditaatiota on tutkittu lääketieteellisestikin varsin paljon ja kiteytetysti voi sanoa että meditaatio johtaa aivojen “uudelleenkytkentään” eli impulssit alkavat kulkemaan hieman eri polkuja pitkin. Todettuja elimellisiä etuja ovat verenpaineen ja sykkeen alentuminen, ruoansulatuksen ja hormonitoimintojen tasapainoittuminen ja kaikenkaikkinen elintoimintojen siirtyminen kohti luonnollista tasapainotilaa. Tasapainostahan tässä elämässä on kysymys. Minulla ei ole dataa omista elintoiminnoistani ennen ja jälkeen meditaation aloittamisen mutta tasapainoa kohti on todellakin menty, sen tunnen itsessäni.
