Terveisiä pitkäksi venähtäneeltä kesätauolta!
Viimeinen postaukseni ennen kirjoituspaussia käsitteli sitä, miten voimakkaat tunteet tarttuvat ihmisestä toiseen ja millä tapaa hyvää voi lisätä. Läpi kesän ajattelinkin paljon sitä, miten toisten ihmisten oloa voisi helpottaa. Miten voisin olla avuksi ja tehdä pieniä, ystävällisiä tekoja arjessa. Siis siinä mittakaavassa, joka oli omassa elämässäni mahdollinen juuri sillä hetkellä. Yritin huomioida muita enemmän ja ehkä siinä onnistuinkin. Koin paljon onnellisuutta siitä, että pystyin ilahduttamaan jotakuta toista. Sain myös useaan otteeseen kokea, miten hyvä palasi takaisin kuin bumerangina. Erityisesti yksi asia jäi mieleeni lähtemättömästi:
Eräänä heinäkuisena maanantaina uhmasimme sadetta ja lähdimme kirein kukkaronnyörein kohti Särkänniemeä. Siinä vaiheessa kesää alkoi minun, freelancer-hoitovapaalaisen lomabudjetti olla tiukilla. Olin kuitenkin luvannut reissun keskimmäiselle tyttärelle, 11, joten en tahtonut tuottaa pettymystä, vaikka rahalle olisi löytynyt muutakin kiireellistä käyttöä.
Perille päästyämme törmäsimme kahteen teinityttöön, jotka kysyivät meiltä, aiommeko ostaa rannekkeet. Sitten tytöt alkoivat selittää, että heillä on sellaiset kortit, että heidän seurassaan kaksi perheestämme saisi rannekkeen ilmaiseksi. Ja että he mielellään antaisivat ilmaiset rannekkeet meille. He myös kertoivat, että olivat odottaneet jo kauan kohtaavansa vielä rannekkeettomat ihmiset. Ajatella! Hehän olisivat voineet vain mennä portista sisään ja olla välittämättä muista.
Ilahduimme valtavasti ja kiittelimme tyttöjä kovasti. Mikä tuuri meillä kävi! Juuri kun rahat olivat tiukalla, saimme tällaista helpotusta retkipäiväämme. Myös tyttöjen kasvot alkoivat loistaa iloisena. Hyvä mieli tuli siis sekä heille että meille. Lisäksi myös keskusteluamme seurannutta lipunmyyjää tilanne tuntui hymyilyttävän.
Olenkin yhä vain vakuuttuneempi siitä, että kun laittaa hyvän kiertämään, vilpittömin ajatuksin ja haluaa sydämestään jakaa hyvää, se palaa takaisin. Ei välttämättä juuri sen ihmisen kautta, jota itse on jeesannut, mutta palaa varmasti.
Ja parasta tässä on se, että toisen ilahduttamisen voi aloittaa koska vain, vaikka sitten tältä istumalta.
Retkeämme seuranneena päivänä löysin kirpputorilta kaksi mahtavaa elämäntaitokirjaa parilla eurolla. Tuntui, että tuosta tapahtumasta alkoi hyvien asioiden putki, joka vallitsi pitkään. Mutta toisaalta, miksipä ei hyviä asioita tapahtuisi!
Ihmisellä (myös minulla) vain tuntuu olevan kummallinen taipumus odottaa sitä huonoa, pelätä pahinta, olla uskomatta itseensä ja omiin kykyihinsä. Ajatella niitä asioita, joita ei halua ja keskittyä siihen, mitä tahtoo välttää.
Tuo yllä mainittu ja sen päälle vielä voivottelu ja epäonnisten tapahtumien vatvominen kuluttavat energiaa, jota olisi paljon järkevämpää käyttää oman ja muiden arjen edistämiseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen.
Toki vastoinkäymisiäkin tulee, ja voivottelu on toisinaan ymmärrettävää. Itse olen kuitenkin saanut viime viikkoina paljon irti siitä, kun olen opetellut ymmärtämään, että kaikki on väliaikaista. Niin hyvät kuin huonotkin hetket. Kun tajuaa sen, että mikään ei jatku ikuisesti, on helpompaa olla myös kiitollinen.
Ja nytpä haastan sinut lisäämään hyvinvointia niin omaan kuin kenen tahansa kanssakulkijan arkeen. Miten viimeksi ilahdutit toista ihmistä? Entä itseäsi?
Tehdään itsestämme ja toisistamme onnellisempia! Ja muistetaan se, että onnellisuuteen kuuluvat myös ne päivät, jolloin aurinko ei paista risukasaan.
P.s. Tule piipahtamaan myös säännöllisesti päivittyvässä, kokonaisvaltaista hyvinvointia käsittelevässä Vastaisku ankeudelle -blogissani, joka löytyy myös facebookista!
