Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavassa televisiotoimittaja, käsikirjoittaja ja kolumnisti Maria Veitola kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen. Artikkeli on tuotettu yhteistyössä WSOY:n kanssa.
IHMISYYS – Sekä Veitola -kirjan, että Yökylässä Maria Veitola -ohjelman kohdalla toistuu yksi palaute: lukija tai katsoja on luullut, että päähenkilö on aivan erilainen kuin mitä itse on, ja ajattelee ettei meissä ole mitään yhteistä. Sitten lukija tai katsoja hämmästyy siitä, että vaikka elämme aivan erilaista elämää, olemme eri ikäisiä, kenties eri sukupuolta, toimimme eri ammateissa ja meillä on erilainen arvomaailma, niin silti pystyn samaistumaan ja löytämään paljon yhteistä.
Ihmisyyttä on juuri nämä asiat. Meissä kaikissa on paljon samaa, jos vain haluamme nähdä ja kokea sen. Meidän pitäisi keskittyä toisissamme kaikkeen siihen, mikä meitä yhdistää ja missä voimme toisiamme ymmärtää, kuin siihen mikä meitä erottaa.
URA – Kun katson taaksepäin urapolkuani, tunnen suurta ylpeyttä. Olen tehnyt rohkeasti ja päättäväisesti asioita, joita en koskaan edes osannut aavistaa tulevan eteeni. Olen edelleen yhtä nälkäinen työni suhteen kuin nuorena. Näen myös edessäni paljon asioita, mitä haluan intohimoisesti tehdä, vaikka en vielä edes tiedä tarkalleen, mitä ne ovat.
TERVEYS – Muutama päivä sitten sanoin ääneen pomolleni: ”Toivoisin, että olisin urallani jo siinä vaiheessa, että muitakin kuin minua itseäni kiinnostaisi enemmän minun terveyteni kuin tuotantoyhtiön kate.” Olin sairastunut flunssaan ja meillä olisi pitänyt olla tv-kuvaukset. Olen tehnyt urani aikana suoria lähetyksiä mm. keuhkokuumeessa, oksennustaudissa, virtsatietulehduksessa ja hirvittävässä migreenissä, koska kunnianhimoni ja lojaaliuteni on mennyt aina terveyteni edelle. Enää se ei mene.
Nyt en suostunut menemään kuvauksiin kipeänä, ja tämä taisi olla ensimmäinen kerta elämässäni. Olen asettanut työnteon aina terveyteni edelle, mutta enää en halua elää niin. Olen ylpeä, että pidin pintani.
TASA-ARVO – Minulle itsestäänselvyys, valitettavasti maailmalle ei. Onneksi ennen minua on ollut paljon ihmisiä, jotka ovat taistelleet tasa-arvon toteutumisen puolesta. Olen heille valtavan kiitollinen ja minulle on tärkeää tehdä oma osuuteni tasa-arvon edistämiseksi.
NAISEUS – Naiseus ei terminä merkitse minulle oikein mitään, vaikka olen todella onnellinen siitä, että olen nainen. En missään nimessä haluaisi olla mies. Silti muiden ihmisten sukupuolella ei ole minulle juurikaan merkitystä. Hyvät tyypit ovat hyviä tyyppejä ja oletan, että minua kohdellaan aina ihmisenä, ei sukupuoleni edustajana. En anna sukupuolen rajoittaa sitä, keneen luotan, kenen kanssa ystävystyn, keneen rakastun, tai kenen kanssa haluan tehdä töitä.
ELÄMÄ – Tässä se on.
YSTÄVYYS – Ystävät eivät kadehdi toisiaan vaan kuuntelevat, tukevat ja toimivat peilinä. Ajattelen aina, että vaikka elämässä kaikki menisi miten tahansa pahasti solmuun, ystävät ovat ne, jotka eivät häviä mihinkään. Tunnen valtavan määrän ihmisiä, mutta sydänystäviä minulla on vain muutama. Luotan heihin täysin. Kaikkia ystävyyksiä ei ole tarkoitettu elämän mittaisiksi, mutta lohduttavaa on, että uusia, rakkaita sydänystäviä ja sieluntovereita on mahdollista tulla elämään missä vaiheessa vain.
PERHE – En koskaan osannut haaveilla perheestä. Vaikka lapsuudenperheeni tarjosikin turvallisen kasvuympäristön ja rakastan heitä kaikkia, ei siinä, että minulla olisi oma perhe, ollut nuorempana mielestäni mitään erityisen kiinnostavaa tavoiteltavaa. Seitsemän vuotta sitten tapasin puolisoni, joka halusi kanssani perheen. Nyt meillä on kuusivuotias lapsi ja yhteinen koti. Hyvä niin. Elämäni on tasapainottunut perheen myötä ja minusta on tullut moniulotteisempi.
ROHKEUS – Rohkeutta on tutustua itseensä ja ymmärtää omaan elämään ja tunteisiin vaikuttavat syy-seuraussuhteet, halu kehittyä ja oppia tunnistamaan omat rajat sekä pitää niistä kiinni.
KUNNIANHIMO – Olen hyvin kunnianhimoinen, erityisesti työssäni. Kunnianhimoni ei ole pakotettua, vaan se pulppuaa sisältäni hyvin orgaanisena, eteenpäin vievänä voimana. Uskon että kunnianhimo, sitkeys, luotettavuus ja ystävällisyys ovat minua eniten määrittävät piirteet ja myös ne syyt, miksi olen elämässäni juuri tässä.
ÄITIYS – Mun lapsi kutsuu mua useimmiten Mariaksi tai mariaveitolaksi, harvoin äidiksi. Siksi, kun esimerkiksi päiväkodin vanhempainillassa esittelen itseni näin: ”Olen Maria, Taiston äiti”, hämmästyn itsekin, edelleen, että olen todellakin ÄITI. Jonkun, eli oman lapseni äiti. Koska en koskaan osannut haaveilla perheestä, en osannut haaveilla myöskään äitiydestä. Siksi se tuntuu edelleen ihan hullulta, vaikka olen tietysti hyvin onnellinen elämäni käänteistä. Onnellisuus ei kuitenkaan ole vanhemmuudesta kiinni. Ihan yhtä onnellinen – ja ehkä jopa onnellisempi – voi olla myös lapseton ja perheetön ihminen. Olemme erilaisia, ja onnellisuutta on monenlaista. Äitiyden mukana elämään astuu myös ennalta tuntematon, kokoaikainen pelko oman lapsen menettämisestä ja ilman tätä pelkoa olisi tietysti keveämpi elää.
Maria Veitolan kirja Veitola (WSOY 2018) saatavana täältä.
