Varhaislapsuus on tärkeä ajanjakso, koska elämämme ensimmäiset vuodet ovat hermostollisen kehityksen herkkyyskautta. Syntyessämme meillä on miljardeja hermokytkentöjä, potentiaaleja, jotka vaikuttuvat sisäisistä ja ulkoisista tapahtumista ja joista muodostuu se ”käyttöliittymä”, jolla toimimme elämässämme.
Vaikka elämämme ensimmäiset 20 vuotta ovat parasta aivojen muovautuvuusaikaa, kyky aivojen ja hermokytkentöjen muuntumiseen jatkuu vanhuuteen asti. Toki hyvin erilaiset tekijät, kuten perimä, vaikuttavat siihen, millaiseksi käyttöliittymämme muodostuu. Tärkein tekijä varhaislapsuudessa – ja ehkä koko eliniän – on kuitenkin kohtaamamme vuorovaikutuksen laatu. Vauvoina tarvitsemme hoivaa ja turvaa.
Oletko koskaan miettinyt, millä tavoin sinua on lapsena katsottu silmiin?
Jo vastasyntyneellä vauvalla on kyky hahmottaa äidin kasvot parhaiten ollessaan äidin rinnalla. Vauva on kuin puhdas tyhjä paperi, valmiina ottamaan vastaan kaiken rakkauden ja hoivan huoltajiltaan heti ensimmäisistä elinhetkistä alkaen.
Vaikka tämäkin asia on ollut itselleni kovin tuttua neljän lapsen äitinä, havahduin toden teolla asiaan vasta neljännen lapseni syntymän jälkeen. Kerron tämän tarinani syvällisemmin kirjassa Lasten oppeja äideille. Olin “iltatähteni” kanssa erityisen läheinen, koin että ensimmäisten kuukausien ajan juuri tämä lapsi tarvitsi täydellistä läsnäoloani sekä öin että päivin.
Havahduin aivan erityisellä tavalla katseidemme kohtaamisen voimaan. Nyt vasta ymmärsin kunnolla rakastavan katseen merkityksen. Kuinka paljon tunteita ja hiljaista, intuitiivista tietoa kulkikaan noissa hetkissä, kun katseemme lukemattomia kertoja kohtasivat.
Nämä olivat herkälle äidille myös hyvin hoitavia hetkiä. Kukaan äiti ei ole täydellinen eikä tarvitsekaan olla. Kehoni muisti lukemattomia tapahtumia omasta lapsuudesta, kun en ollut saanut osakseni rakastavaa ja hyväksyvää katsetta. Opin tuntemaan syyllisyyttä ja häpeää, koin olevani viallinen. Mutta mikä tärkeintä, pystyin ymmärtämään ja antamaan anteeksi äidilleni ja muille kohtaamilleni aikuisille. Oivalsin sen, että en itsekään ole ollut äitinä läheskään täydellinen, ja silti voin armahtaa myös itseni.
Koen, että tämä on samalla paras lahja omille lapsilleni. Kun kykenen olemaan itselleni ja muille armollinen, lapsenikin kykenevät näkemään itsensä armon valossa.
Rakkaudelliseen katsekontaktiin sidottu eheyttävä energia sukeltaa syvälle hermostoomme ja vaikuttaa positiivisella tavalla käyttöliittymäämme. Polyvagaaliteorian mukaan vagus- eli kiertäjähermo on evolutiivisesti jakautunut kahteen osaan. Takimmainen osa vastaa hengissä selviytymisestä lamaantumisreaktion kautta. Etummainen osa vastaa rauhoittumisesta ja levollisuudesta. Kun koemme olevamme turvassa muiden ihmisten kanssa, voimme rentoutua ja rauhoittua.
Vaikka kokisitkin, että olet elämässäsi saanut liian vähän rakkaudellisia ja hyväksyviä kohtaamisia, koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa tilannetta ja opettaa omaa käyttöliittymääsi uusiin, rauhoittaviin hermokytkentöihin. On mahdollista opetella katsomaan itseään hyväksyvästi ja rakastavasti silmiin peilin kautta. Voi päättää sopivissa tilanteissa olla itse se ihminen, joka katsoo ensin toista ystävällisesti silmiin ja laittaa siten hyvän kiertämään.
Tämä tuntuu olevan melkoinen haaste monelle suomalaiselle. Mutta mitä jos sinä ja me kaikki lupaisimme, että katsoisimme edes kerran päivässä toista, ventovierastakin ihmistä, hyväksyvästi silmiin. Olisiko se mahdollista? Mitä arvelet, että elämässä alkaisi tapahtua sen seurauksena? Itse uskon, että vain hyvää.
“Me voimme äiteinä, lapsina, puolisoina, missä tahansa roolissa, vahvistaa yhteyttä toiseen ihmiseen. Katseen kautta tämä yhteys menee syvälle, katse ei valehtele. Katseiden kohtaaminen on samalla niin herkkä hetki, että joskus voi olla ylivoimaista jäädä siihen hetkeen. Kun siihen uskaltautuu, näemme toistemme ihmisyyden. Voimme hyväksyä toinen toisemme sellaisena kuin olemme, jokainen yhtä aikaa keskeneräisenä ja samalla niin täydellisenä.”
Ote kirjasta Lasten oppeja äideille
Lähteenä käytetty myös psykologi, aivotutkija Tiina Parviaisen luentoa (21.4.2018, Hämeenlinna).
Lisätietoa psykofyysisistä terapia- ja ohjauspalveluistani löytyy täältä.
