Eiköhän jokainen meistä ole joskus halunnut puuttua toisten asioihin. Ei ole hohdokasta myöntää, mutta ennen puutuin varsinkin kulloisenkin puolisoni elämään lähes ammatikseni. En ehkä suoraan, en ehkä mäkättäen. Mutta jatkuvana huolena, jatkuvina ”piilovihjailuina” siitä miten toinen voisi ”parantua”, kuka mistäkin.
Olen koittanut saada jotain raitistumaan, jotain työelämään, jotain arvostamaan minua, jotain olemaan läsnä minulle. Olen koittanut saada toisen kautta, sitä mitä itse en ole osannut itselleni antaa. Hoivaa, huolenpitoa, rakkautta.
Opin jo hyvin pienenä uskomaan että rakkaus on kaupankäyntiä. Rakkaudennälkäisenä luulin, että kunhan ensin pelastan jonkun ihmisen hänen addiktioiltaan, sitten hän voi antaa minulle rakkautta. Kaikki tämä on tietysti ollut hyvin alitajuista, ja näiden kaavojen katkaisu on ollut monen vuoden työ, ja se työ on edelleen käynnissä.
Vastaavasti olen myös itse kokenut, miltä tuntuu, kun jollain muulla on jokin oma käsityksensä siitä, millainen minun pitäisi olla. Se tuntuu ikävältä. En tunne, että voin sellaisessa seurassa rentoutua olemaan se, kuka olen. Mutta sellaisessa seurassa, jossa minä saan olla vastuussa minusta, eikä minun vastuualueelleni tulla puuttumaan, uskallan rentoutua ja olla keskeneräinen. On turvallista olla, kun saa tilaa olla.
Katie Byron on viisaasti sanonut: Maailmassa on kolmenlaisia asioita, minun asioita, sinun asioita ja elämän asioita.
Silloin kun huomaan murehtivani jonkun muun elämää ja valintoja liiaksi, on minun tärkeä kysyä itseltäni: Onko tämä oikeasti minun asiani? Se ei tarkoita, ettenkö voisi rakastaa. Se ei tarkoita, etten saisi välittää. Mutta joskus se tarkoittaa sitä, että minun on rakastettava etäämmältä.
Kirjoitin itselleni pienen muistilistan siitä, mikä on vastuullani ja mikä ei. Ehkä tämä auttaa sinuakin?
Nämä EIVÄT ole vastuullani:
- Toisten tekemiset
- Toisten puheet
- Toisten valinnat
- Toisten uskomukset
- Toisten teot
- Toisten mielipiteet
- Toisten tekojen seuraukset
Nämä asiat taas ovat minun vastuullani (Muistin sitä tai en):
- Minun tekemiseni
- Oma käyttäytymiseni
- Minun valintani
- Omat sanani ja sanomiseni
- Omat tekoni
- Omat mielipiteeni ja se valitsenko tutkia niitä syvemmin ja valitsenko ilmaista niitä vai en
- Omien tekojeni seuraukset
On inhimillistä välillä murehtia ja miettiä muiden asioita, ihminen kun on sosiaalinen olento. Mutta valtaosa ajastaan kannattaa kuitenkin käyttää siihen, mihin oikeasti voi vaikuttaa. Kumma kyllä, se on monesti myös suurempaa rakkautta sille toisellekin.
