Sisäinen viisaus, oma ääni. Sydän. Intuitio. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Se ääni, joka ei aina kuulu mielen mölyjen takaa. Se ääni, jonka olemassaolon voi jopa unohtaa, etsiessään vastauksia ulkopuoleltaan.
Miten sitä voi alkaa kuulemaan ja mistä tietää, että siihen voi luottaa?
Sisäinen viisaus on jokaisessa. Olkoonkin niin, että emme ole siihen välttämättä kovinkaan paljon yhteydessä. Jotta sitä voi alkaa kuulemaan, on kuunneltava. Kuuntelu kysyy pysähtymistä.
Luulisi, että tämä on helppoa ja itsestään selvää, mutta se ei todellakaan ole.
Arkea suorittaessa ajaudumme helposti toimimaan totuttujen kaavojen mukaan, tunnustelematta lainkaan mitä todella nyt tarvitsisimme.
Sisäistä ääntään ei voi pakottaa tai painostaa esiin. Se ei puhu puskemalla. Jos sitä ei juuri nyt kuule, se on ihan ok. Ilmaise vilpitön halusi kuulla. Luota ja tee tilaa. Tulet kyllä kuulemaan. Sisäisen äänen kuuleminen voi pelottaa, se ei ole aina sitä mitä haluaisimme kuulla. Se kuitenkin aina pohjimmiltaan haluaa sitä, mikä on meille todella parhaaksi. Tämän näkee joskus vasta jälkeenpäin.
Sisäiseen ääneen luottamus vahvistuu sitä kautta, kun saat kokemuksia siitä että siihen luottaminen, niin järjettömältä kuin se onkin ehkä tuntunut, on johtanut johonkin, joka on sinulle totta ja oikeaa.
Sisäisen viisauden kuuntelun kuvitellaan olevan usein vain ihanaa. Ei se ole.
Se voi pyytää meitä antamaan aikaamme asioille, joita olemme pitkään laiminlyöneet. Se saattaa pyytää aikaa luonnossa, ehkä se pyytää menemään kohti ihmisiä, ehkä se pyytää ottamaan omaa tilaa. Ehkä se pyytää sulkemaan puhelimen illalla ajoissa.
Ehkä se pyytää jotain, jota sisuksissasi tiedät olevan sinulle hyväksi, mutta on niin paljon helpompi olla kuulematta ja jatkaa samalla tavalla. Ehkä se pyytää irroittamaan jostain vanhasta. Ehkä se pyytää avautumaan jollekkin uudelle. Ehkä se pyytää kohtaamaan jotain, jota on pitkään koittanut välttää.
Kukaan ei ole yhteydessä sisäiseen ääneensä kokoajan. Jokaisella meistä on mieli, joka hölisee kaikenlaista. Vaikka miten olisi tehnyt meditaatiota ja itsetuntemustyöskentelyä, siellä se mieli edelleen on ja se edelleen hölisee kaikenlaista. Mielestä ja ajatuksista ei tarvitse päästä eroon.
Oleellista on se mikä auttaa sinua kuulemaan.
Minulla on rukous, vilpitön pyyntö, joka kuuluu: “Anna minun palata omaan keskikohtaani”. Ja sitten päästän irti. Sitten elän ihan tavallista elämää, ja luotan että kuulen sen kun olen valmis kuulemaan.
Sisäinen viisaus ei ole puskevaa, tuomitsevaa tai ankaraa. Se on äärimmäisen kärsivällinen. Ja yksi asia on varma, sen ääni ei hiljene. Se jaksaa odottaa. Kunnes olemme valmiita kuulemaan.
SISÄISTÄ VIISAUTTA VOI TUNNISTAA SEURAAVISTA:
- Se on avointa, uteliasta, tutkivaa.
- Ehdottomuuksien sijaan se kysyy.
- Se rakastaa sitä, että uskallat kokeilla. Se tietää, että opit kokemalla. Se ei tuomitse sinua.
- Se ei käytä “Ei ikinä”, “Aina” ja “Koskaan” -kortteja.
- Se ei uhriudu, se ei anna kävellä ylitseen
- Se on tunteva, herkkä, haavoittuvainen ja inhimillinen
- Se ymmärtää että elämää ei voi lokeroida
- Erottelun ja syyttelyn sijaan, se haluaa ymmärtää
- Se tietää myös rajojen olevan rakkautta, se ei kohtele itseään eikä toista tietoisesti kaltoin.
- Sisäinen viisaus ei ole aina se mikä on heti helpointa, mutta kun saat kokemuksia sen kuuntelusta, huomaat että se todella haluaa parastasi.
Terveisin minä, joka olin varma että minulla ei ole intuitiota. Ja minä, joka en edelleenkään sitä todellakaan aina kuule.
Ja minä, joka edelleen ja jatkuvasti harjoittelen. Mutta kokemuksesta tiedän, että lopulta olen aina ollut kiitollinen kun olen uskaltanut kuunnella.
Kuuntele lisää podcastilta!
https://soundcloud.com/eevi-minkkinen/sisaisen-aanen-kuuntelusta
