14 tapaa ehkäistä sanaharkat ja somesodat – Kuuntele enemmän, puhu vähemmän

Yksi tärkeimmistä ja merkityksellisimmistä asioista itselleni on tasapainoinen vuorovaikutus. Arvostan suuresti keskustelua, jossa:

• kaikilla osapuolilla on tilaa tulla kuulluksi
• lähtökohtaisesti arvostetaan erilaisiakin mielipiteitä
• pohjavireenä on kiinnostus ja halu oppia ymmärtämään sellaisiakin ajatuksia, jotka eivät ehkä aluksi ole yhteneviä omien näkemysten kanssa.

Silmiini osui hiljattain Celeste Headleen erinomainen Ted-luento, jonka aiheena oli 10 keinoa parempaan keskusteluun. Se oli niin hyvin jäsennelty, että lainaan ensimmäiset 10 väliotsikkoa häneltä. Muu sisältö tässä on itse tuottamaani. Suosittelen lämpimästi katsomaan myös hänen luentovideonsa.

1. Ole läsnä

Keskittymällä keskustelukumppaneihimme ja heidän kertomaansa, osoitamme arvostavamme heitä ja olevamme kiinnostuneita heidän ajatuksistaan. Mikäli katseemme ja huomiomme harhailee käsillä olevissa esineissä tai ohikulkijoissa, viestitämme samalla kiinnostuksemme vähäisyydestä. Jos keskittymistämme häiritsee jokin keskeneräinen asia, on reilua todeta se ääneen ja vaikkapa ehdottaa keskusteluun palaamista parempana ajankohtana.

2. Älä saarnaa

Pelkkään omien mielipiteiden julistamiseen ei tarvita tasaveroista vuorovaikutusta. Jos olemme aidosti kiinnostuneita myös toisten mielipiteistä ja jopa valmiita muokkaamaan omiamme saadessamme uusia näkökulmia, julistamisen tarve hupenee.

3. Käytä avoimia kysymyksiä

Kysymällä toisten mielipiteitä ilman mustavalkoista joko-tai / puolesta-vastaan asetelmaa, keskustelulla on mahdollisuus edetä luovasti myös uusiin ideoihin ja ratkaisumalleihin. Aina hyviä avauksia ovat:

”Miltä sinusta tuntuu?”

”Miten sinä näkisit tämän?”

”Miltä tämä sinusta kuulostaa?”

4. Anna keskustelun virrata vapaasti

Päästämällä irti ennakko-oletuksista avaamme mahdollisuuden vuorovaikutuksessa avautuville mielenkiintoisille rönsyille ja sivupoluille, joilta saattaa löytyä aivan uusia oivalluksia.

5. Tunnusta tietämättömyytesi

Kukaan meistä ei ole asiantuntija kaikessa. Henkilö, joka suoraan myöntää tiedollisen rajallisuutensa, herättää rehellisyydellään luottamusta ja antaa esimerkillään muillekin rohkeutta olla epätietoisia. Jokainen meistä on joissakin asioissa erityisosaaja ja asiantuntija, ja monessa muussa täysi ummikko.

6. Älä vertaa keskustelussa omaa kokemustasi toisen kokemukseen

Tämä pätee erityisesti surun ja menetyksen tunteisiin. Jokaisen ihmisen elämäntilanne on kokemuksena ainutkertainen. Empaattinen ja ymmärtäväinen voi olla, sekä jakaa toisen iloja ja suruja. Emme silti voi koskaan varmuudella sanoa tietävämme miltä toisesta tuntuu. Sellaisen kommentin voi helposti kokea väheksyvänä. Brené Brownin sanoin:

”empatia on tunteiden tuntemista toisen kanssa, myötäelämistä ja rinnalla kulkemista.”

Jos lapsi kompastuu ja saa haavan polveensa, emme ensimmäisenä mene hänellekään kertomaan omista kompuroinneistamme ja näyttämään saamiamme arpia. Hetki ymmärrystä, tunteen jakamista ja puhallus polveen auttaa alkuun kummasti. Myöhemmin, tilanteen rauhoituttua voi sitten tulla tilaisuus myös omakohtaisesti koetun, samanvertaisena kerrotun tarinan jakamiselle.

7. Älä toista itseäsi

Asia jonka olemme kertaalleen kertoneet ei muutu merkityksellisemmäksi sitä jankkaamalla. Jos emme tulleet ensimmäisellä kerralla ymmärretyksi, voimme aina kysyä, mitä ajatuksia kertomamme herätti? Jatkokeskustelun pohjalta voi syntyä mahdollisuus ymmärtää toisiamme paremmin.

8. Karsi turhat rönsyt omasta ilmaisustasi

Normaalissa keskustelussa tilastojargon ja numeroilla argumentointi on vähemmän merkityksellistä kuin tunne jonka välitämme. Vilpitön puhe ja luottamuksellinen jakaminen koskettavat ihmisiä syvemmälle. Luennot voivat olla sitten asia erikseen.

9. Kuuntele

Tämä lienee koko listan tärkein kohta. Dalai Lama on sanonut viisaasti:

”Kun puhut, toistat vain sitä minkä jo tiedät. Jos kuuntelet, voit oppia jotain uutta.”

Tiedon- ja oppimisenhalu ovat voimavaroja, jotka saavat meidät jaksamaan ja innostumaan. Kohtaamalla uusia ihmisiä ja uudenlaisia mielipiteitä, voimme avartaa maailmankuvaamme ja ajatteluamme. Kaikki ihmiset haluavat tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi. Taitava kuuntelija voi rohkaista myös umpikujaan ajautuneita tai ujoja henkilöitä avamaan omaa kehäänsä.

10. Ole ytimekäs

Jäsentämällä oman puheemme tiiviiksi, saamme oman viestimme paremmin ymmärrettäväksi ja jätämme toisillekin tilaa kertoa ajatuksiaan. Vahvoja kokemuksia synnyttävät kohtaamiset, joissa on luontevaa olla hiljaakin yhdessä.

11. Puhu omasta kokemuksesta

Lausetta, joka alkaa sanoilla: ”Minusta tuntuu, että…”, on hankala kumota. Oma kokemus on tunnetasolla aina totta. Kun kunnoitamme toisen kokemusta, luomme samalla hyväksyvän ja avoimen ilmapiirin itseilmaisulle. Tällaiseen keskusteluun mahtuu myös erilaisia näkemyksiä ilman eripuraa.

12. Kohtaa samalla tasolla

Asettumalla emotionaalisesti ylä- tai alapuolelle, vuorovaikutukseen syntyy epäsuhta. Kun eri osapuolten mielipiteet saavat samanarvoisesti tilaa ja kiinnostusta, syntyy vapautunut ja hedelmällinen maaperä vuorovaikutukselle, joka vetää puoleensa ja jossa on helppo olla.

13. Ole armollinen

Emme koskaan voi tietää, minkälaisen polun keskustelukumppanimme on kulkenut. Ihmiset käyttäytyvät lähtökohtaisesti loogisesti ja oudoiltakin tuntuvat mielipiteet pohjautuvat heidän aiemmin kokemaansa. Suhtautumalla ymmärtäväisesti ihmiseen, vaikka hänen mielipidettään et ymmärtäisikään, saat todennäköisesti ymmärrystä myös itsellesi.

14. Suhtaudu itseesi lempeällä huumorilla

Kyky nauraa hyväntahtoisesti omille kömmähdyksille vapauttaa tunnelmaa ja auttaa muitakin rentoutumaan. Tavoitteellisen, kurinalaisen ja tuloksellisen tekemisen yhdistäminen leikkimieliseen asenteeseen on myös mahdollista. Rakentamalla systemaattisesti tällaista kommunikaatio- ja toimintakulttuuria tuemme toisiamme yhteisöllisesti.

”Älä koskaan katso toista alaspäin, ellei tarkoituksesi ole auttaa häntä ylös” Sir Winston Churchill