”Minä olen tila, jossa olen” – Noël Arnaudi
”Talomme on nurkkamme maailmasta” – Gaston Bachelard
”Kodit ovat ihmisen minän monumentteja” – Anne-Mari Forss
Mikä saa minut palaamaan lapsuuden paikkaani tai karttamaan sitä? Onko kotini omannäköiseni, lapsuudenkotini näköinen vai puolisoni näköinen?
Itse tajusin vuoden jälkeen asuvani kodissa/talossa, joka muistutti hyvin paljon mummolaani. Keltainen puutalo vanhalla puutaloalueella, jossa ennen on ollut tehtaan työntekijöiden asuntoja. Samankaltaisessa paikassa vietin lähes kaikki lapsuuteni kesät. Tosin paikkakunta oli eri, lapsuudessa Forssa ja Finlaysonin työläisten asunnot, keltainen puutalo – ja nytkin keltainen puutalo, Arabian tehtaiden työläisten asunnot Toukolassa.
Pohdin, mikä kaikki vaikuttaa siihen, miten valitsemme paikkamme maailmassa, tilan, kodin, ja millä perustein luomme sinne tunnelman. Sitä voi kutsua myös sisustamiseksi, visuaalisen tilan ja tunnelman luomiseksi. Itselleni tuo keltainen puutalomummola oli aina turvallinen ja lämmin paikka. Sisävessaa ei ollut, ja rahaa oli niukasti, mutta lämpöä piisasi. Mummolla oli aina tuoreet leikkokukat pöydällä. Ostimme ne Forssan torilta vaarilta salaa niukan rahatilanteen tähden. Itse pyrin pitämään aina tuoreita kukkia maljakossa.
Tunne ja tila ovat kodin ilmapiirin rakentajat
Rakennus, jossa asumme joko ”pysyvästi” tai tilapäisesti, kutsummepa sitä taloksi, asunnoksi tai kodiksi, on se paikka, josta lähdemme ja jonne palaamme asioiltamme. Se on ikäänkuin oma nurkkamme maailmasta. Se on myös paikka, joka muodostaa merkittävän osan henkilökohtaista maailmaamme ja muokkaa meitä ihmisinä.
Tunne ja tila ovat kodin ilmapiirin rakentajat. Hyvinvoinnillemme on suuri merkitys, millaisessa tilassa vietämme suurimman osan elinajastamme. Tunteet taas vaikuttavat siihen, kokeeko ihminen kuuluvansa johonkin tilaan vai ei. Tunne paikkaan kuulumisesta nopeuttaa siihen sitoutumista. Voikin ajatella, että minuus ja rakennettu ympäristö ovat suhteessa toisiinsa, vuorovaikutuksessa.
Tunnelmaan voi vaikuttaa muun muassa mittakaava, rytmi, väritys, materiaalit, muototeema, tuoksut, aika ja paikka. Kun uudesta tilasta ruvetaan tekemään itselle kotia, se vaatii hieman aikaa ja vaivaa. Usein ihminen kokee, että oma kädenjälki on jotenkin nähtävä kodissa. Monille meistä oma historia tulee näkyä kodissa. Omat esineet ja tavarat tekevät kodin tunnun.
Maantieteilijä Yi-Tuannin mukaan tuoksut vaikuttavat tunteisiimme enemmän kuin visuaalisesti havaitut ominaisuudet ja äänet. Täten tuoksut ovat todellinen muistojemme koti. Minulle esimerkiksi tietty aurinkorasva tuo aina mieleen tietyn paikan. Ihmisen identiteetin ja tilan välillä on edelleen kiinteä suhde: koti mielletään itseilmaisuksi, merkiksi elämäntyylistä. Siinä missä me jätämme jäljen kotipaikkaamme, myös kotipaikka jättää jälkensä meihin.
Kun olemme kerran arvioineet tilan kutsuvaksi ja miellyttäväksi tai torjuvaksi ja masentavaksi, on ensivaikutelmaa vaikea muuttaa. Kiinnymme ja kiinnitymme tiettyihin miljöihin toisten jäädessä vieraiksi, ja näitä intuitiivisia valintoja on vaikea analysoida sanallisesti. Jollekin vanha puutalo tuo ensiksi mieleen homeen, ikävän tunkkaisen hajun ja tunteen jostakin romahtamaisillaan olevasta rähjästä. Toiselle taas fiiliksen omenapuista ja puutarhoita, unelmista ja rakkaudesta. Itselleni tuo puutalo edustaa juuri tuota turvallista mummolaa.
Miljöiden, ympäristöllisten tilanteiden tai tapahtumien kokeminen, muistaminen ja kuvitteleminen aktivoi mielikuvitustamme. Emme arvioi ympäristöjä vain aisteillamme, vaan teemme niistä päätelmiä ja testaamme niitä myös mielikuvituksellamme. Anne-Mari Forssin mukaan lohduttavat ja kutsuvat miljööt antavat innoitusta alitajuisille mielikuville, uneksinnalle ja fantasioille.
Kodin tunnelmaa voidaan muokata ja luoda halutun kaltaiseksi
Lapsuuden kotimme jättää meihin joukon erilaisia tapoja, emmekä itse välttämättä huomaa, miten kävelemme portaissa, avaamme ikkunoita, suljemme roskapussin, siivoamme, silitämme, asettelemme kirjat hyllyyn, astiat ja vaatteet kaappiin tai pidämme ovenkahvasta kiinni. Kaikki kodit, asunnot, huoneistot voidaan nähdä ihmisen identiteetin tukirankana, kuten kaupungin monumentit ovat kaupungin tukiranka. Kodit ovat ihmisen minän monumentteja, sanoo Anne-Mari Forss kirjassaan. Juhani Pallasmaa toteaa, miten vaikeaa on analysoida sanallisesti intuitiivisia valintojaan. Hän myös korostaa emotionaalisten reaktioiden osuutta valinnoissaan. Forss taas painottaa lapsuuden maisemia ja tuntemuksia tilan ja paikan valinnassa. Itse uskon, että paikan/kodin valinnassa vaikuttavat nämä molemmat seikat.
Tunnelmaa voidaan siis muokata, luoda ja päämäärähakuisesti tuottaa halutun kaltaiseksi. Tilassa on aina tiettyjä tunnelmaan liittyviä elementtejä. Näitä ovat värit, tuoksut, maut, äänet, valo ja varjot. Ulkona taas liikenteen melu, askeleet kadulla, linnun laulu, vihreä ruoho jne. Nämä kaikki luovat tunnelmaa niin sisä- kuin ulkotilaan. Tietty tuoksu saattaa tuoda mieleen lapsuuden kodin, mökkitien tai kuinka maattiin rannalla. Jokin tietty väri vie ajatukset lapsuuden kodin huoneisiin tai mummolan vintille. Tietynlainen valo tai ääni tuo mieleen hammaslääkärin tuolin tai isoisän verstaan. Moni seikka ja aistimus vie ajatukset tiettyyn tunnelmaan ja yhtälailla paikkaan.
Olennaiseksi tunnelmalliseksi ominaisuudeksi paikassa nousee valo, sillä se mahdollistaa muiden visuaalisten ominaisuuksien havaitsemisen ja kokemisen ylipäätänsä. Valaistus ja värit yhditettynä rakenteisiin tai pintoihin ovat voimakkaita osatekijöitä tunnelman aistimisessa. Muodot puhuttelevat jo sellaisenaan, mutta niiden tehoa voidaan kuitenkin säädellä valojen ja värien avulla.
Pintojen rakenteilla ja kuvioinneilla voidaan synnyttää positiivisia ja negatiivisia tunnevaikutuksia. Pintarakenteiden vaikutus on olennaisesti yhteydessä valaistuksen suuntaukseen ja sen synnyttämään varjovaikutelmaan. Itselleni erityisen tärkeää on luonnonvalo. Kun astun tilaan sisään, haluan heti nähdä jostain luonnonvalon tulevan sisään. Erityisesti pienessä tilassa luonnonvalon merkitys kasvaa entisestään. Kotini tulee olla valoisa.
Olennaista on muistaa, miltä etäisyydeltä kohdetta tullaan pääsosin tarkkailemaan. Kuvioinnin ja värityksen tulisi olla psykologiselta vaikutukseltaan samansuuntaisia, jotta ne eivät saisi ristisiitaisia tunneaistimuksia, toteaa Seppo Rihlama kirjassaan.
6 tapaa luoda hyvä tunnelma kotiisi
1. Vähemmän on enemmän. Karsi kaikki tarpeeton pois. Anna tilan hengittää.
2. Anna luonnonvalon tulla kotiisi. Älä peitä ikkunoitasi raskailla verhoilla. Huolehdi kuitenkin, että saat öisin nukuttua (pimennysverhot tms.).
3. Pidä ne muistot esillä, jotka tuottavat sinulle mielihyvää. Jos jokin huonekalu, taulu valokuva tuo mieleen jotain ikävää, hävitä se. Sama periaate tuoksuissa. Käytä niitä pesuaineita, shampoita, rasvoja, yms. jotka tuottavat sinulle hyviä tunnemuistoja.
4. Huolehdi kotisi ilmanvaihdosta. Enkä tarkoita välttämättä koneellista ilmanvaihtoa, vaan tuuleta ja raikasta. Anna ilman kulkeutua sisältä ulos ja päinvastoin.
5. Aseta tärkeä esine, huonekalu, valokuva, kirje tai mikä muu tahansa tärkeä ja hyvää tuottava muisto siten, että näet sitä mahdollisimman paljon kotonasi. Jos tällaista ei ole, tee se itse tai hanki sellainen. Se voi olla vaikkapa kaunis kortti, joka juuri sillä hetkellä tuo hyvää mieltä.
6. Tuoreet kukat tuovat (ainakin minulle) aina hyvän mielen ja tunnelman. Kukka voi olla vaikka kotikadun varrelta kerätty kaunis oksa, mustikanvarpu tai voikukka.
Lähteet:
Forss, Anne-Mari: Paikan estetiikka, eletyn ja koetun ympristön fenomenologiaa. Helsinki: Yliopistopaino. 2007, 94–95
Rihlama, Seppo: Valaistus ja värit sisustussuunnitelussa, Helsinki, Rakennustieto Oy./Karisto Oy Hämeenlinna Rihlama 1999, 66
Pallasmaa, Juhani: Kohtaamisia, Kirjoituksia arkkitehtuurista ja taiteesta 2014, 48, 51, 52
