Oletko joskus ihmetellyt, miksi joillakin tuntuu käyvän jatkuvasti hyvä tuuri? He löytävät kivan työn, tapaavat kiinnostavia ihmisiä ja pääsevät tekemään asioita, joista itse olet vain haaveillut. Samaan aikaan sinusta saattaa tuntua, että joudut tekemään valtavasti töitä pienimpienkin onnistumisten eteen. Onko kyse sattumasta, elämänasenteesta vai jostakin muusta?
Toimittaja ja väitöskirjatutkija Eveliina Lauhio on pohtinut tätä kysymystä paljon. Hän tutkii manifestointia eli sitä, miten ihmiset pyrkivät toteuttamaan toiveitaan ja unelmiaan esimerkiksi ajattelun, mielikuvien ja tavoitteellisen toiminnan avulla.
Uudessa kirjassaan Kuuleeko universumi? – Toivoa etsivän manifestointikirja (Bazar/Hidasta elämää, 2026) Lauhio tarkastelee aihetta niin omien kokemustensa kuin tunnettujen suomalaisten tarinoiden kautta.
Miksi joillakin tuntuu olevan aina hyvä tuuri?
Lauhio kertoo kirjassaan isästään Seposta, jota ystävät ovat kutsuneet Hannu Hanheksi, koska hänelle tuntuu sattuvan jatkuvasti pieniä onnenpotkuja.
Kerran Seppo lähti metsään poimimaan mustikoita ja kadotti marjanpoimurinsa. Pian hän kuitenkin löysi jonkun toisen hukkaaman poimurin, joka oli kaiken lisäksi täynnä marjoja.
Hän löytää myös parkkipaikan oven edestä, ja muutenkin asiat tuntuvat järjestyvän hänen edukseen.
Lauhion mukaan myös hänen isänsä suhtautumisessa elämään on jotain olennaista: hän on aina ajatellut, että asiat järjestyvät ja hänelle käy hyvin.
Lauhio itse tunnistaa itsessään aivan toisenlaisen taipumuksen.
Hän kertoo olevansa luonteeltaan huolestuja, jonka mieli huomaa helposti uhkia ja asioita, jotka voivat mennä pieleen. Hän toivoisi perineensä isältään enemmän tämän luottavaista elämänasennetta.
Mutta voiko se, mitä odotamme elämältä, todella vaikuttaa siihen, mitä meille tapahtuu?
Jos odotat pahinta, mitä kaikkea jää huomaamatta?
Oletetaan, että eteesi tulee mahdollisuus hakea uutta kiinnostavaa työpaikkaa. Työtehtävä houkuttelee, mutta ensimmäinen ajatuksesi on, ettet kuitenkaan tulisi valituksi.
Niinpä jätät hakematta.
Tai ehkä tapaat ihmisen, johon haluaisit tutustua paremmin. Mielessäsi käy kuitenkin heti ajatus, ettei hän voi olla kiinnostunut sinusta. Siksi et tee aloitetta, eikä koskaan selviä, mitä olisi voinut tapahtua.
Tällaisissa tilanteissa kyse ei ole siitä, että kielteinen ajatus itsessään saisi jotain pahaa tapahtumaan. Omat odotuksemme sen sijaan voivat vaikuttaa siihen, millaisia mahdollisuuksia ylipäätään huomaamme ja mihin uskallamme tarttua.
Lauhio pohtii kirjassaan myös sitä, suojaako pessimismi pettymyksiltä.
Jos ei odota elämältä kovin paljon, ei ehkä petykään yhtä helposti. Mutta samalla saattaa jättää tavoittelematta asioita, joita oikeasti haluaisi.
Voisiko siis olla niin, että joskus petymme juuri siksi, ettemme uskaltaneet edes yrittää?
Oletko oppinut uskomaan, että sinulle voi tapahtua hyviä asioita?
Kaikki eivät lähde tavoittelemaan unelmiaan samanlaisista lähtökohdista.
Lauhio kertoo kirjassaan näyttelijä Laura Malmivaarasta, joka kokee saaneensa lapsuudenkodistaan vahvan uskon omiin mahdollisuuksiinsa.
Malmivaaralle oli jo pienenä tehty selväksi, että hänestä voisi halutessaan tulla vaikka astronautti tai Miss Universum. Hän kasvoi ajatukseen, että maailma on täynnä mahdollisuuksia, joista hän voi itse valita.
Tällainen luottamus ei kuitenkaan ole kaikille itsestäänselvyys.
Jos olet kasvanut ympäristössä, jossa korostettiin varovaisuutta, epäonnistumisen mahdollisuutta tai sitä, ettei kannata kuvitella itsestään liikoja, olet saattanut omaksua hyvin erilaisen suhtautumisen tulevaisuuteen.
Silloin omiin mahdollisuuksiin uskominen voi vaatia aikuisena paljon tietoista harjoittelua.
Kyse ei välttämättä ole siitä, ettei sinulla olisi kykyjä tai mahdollisuuksia. Et ehkä ole vain koskaan oppinut ajattelemaan, että jokin hyvä voisi olla mahdollista myös sinulle.
Voiko omaa onneaan muuttaa?
Manifestoinnista puhuttaessa törmää helposti ajatukseen, että ihminen voisi ajatustensa avulla vetää puoleensa haluamiaan asioita.
Lauhio suhtautuu tähän ajatukseen kuitenkin myös kriittisesti. Hänen mukaansa elämässä vaikuttavat monet asiat, joita emme pysty hallitsemaan. Kaikki tapahtumat eivät ole seurausta omista valinnoistamme tai ajatuksistamme.
Silti hän pitää tärkeänä sitä, millaisia mahdollisuuksia osaamme nähdä ja millaisiin asioihin uskallamme tarttua.
Kirjaansa varten Lauhio haastatteli lukuisia tunnettuja suomalaisia, muun muassa Satu Rämöä, Meeri Koutaniemeä, Remu Aaltosta, Pirkko Lahtea ja Seela Sellaa.
Heidän näkemyksensä manifestoinnista poikkeavat toisistaan paljonkin.
Esimerkiksi kirjailija Satu Rämölle unelmakartta tarkoittaa Excel-taulukkoa. Unelmien toteuttaminen on hänelle ennen kaikkea suunnittelua ja konkreettista tekemistä.
Remu Aaltonen puolestaan pitää pelkoa yhtenä suurimmista esteistä unelmien toteutumiselle. Hänen mukaansa vastoinkäymisiin ei pidä jäädä jumiin, vaan niiden jälkeen on uskallettava jatkaa eteenpäin.
Lauhio itse nostaa tärkeiksi ominaisuuksiksi uteliaisuuden ja joustavuuden.
Uteliaisuus auttaa huomaamaan vaihtoehtoja, joita ei ehkä aiemmin tullut ajatelleeksi. Joustavuus puolestaan mahdollistaa sen, ettei koko unelma romahda, vaikka asiat eivät etenisi suunnitelmien mukaan.
Entä jos olet yrittänyt kaikkesi, eikä mitään silti tapahdu?
Tässä kohtaa manifestointiin liittyy ristiriita, jonka Lauhio tuntee omasta elämästään.
Hän kertoo olevansa taitava manifestoimaan matkoja. Hän on saattanut toivoa pääsevänsä tietynlaiseen matkakohteeseen, ja pian hänen sähköpostiinsa on tullut toimittajan työn kautta kutsu juuri sopivalle matkalle.
Sen sijaan yhtä suurta onnistumista hän ei ole kokenut rakkauden suhteen.
Lauhio kertoo toivoneensa kumppania jo pitkään. Toive ei kuitenkaan ole toteutunut samalla tavalla kuin matkoihin liittyvät haaveet.
Hän pohtii, voisiko taustalla olla omia rajoittavia uskomuksia. Toisaalta hän huomauttaa, että rakkauteen tarvitaan yleensä kaksi ihmistä, kun taas matkalle voi lähteä yksin.
Tämä nostaa esiin kysymyksen, johon manifestoinnista puhuttaessa ei aina saa yksinkertaista vastausta:
Jos ajatuksillamme on vaikutusta siihen, mitä elämässämme tapahtuu, miksi kaikkein tärkeimmät toiveemme eivät silti aina toteudu?
Jospa tärkeintä ei olekaan saada kaikkea, mitä toivoo?
Manifestoinnista saatetaan puhua ikään kuin kyse olisi menetelmästä, jonka avulla ihminen voisi saada elämältä juuri haluamansa asiat.
Lauhion kirja tarjoaa aiheeseen myös toisenlaisen näkökulman.
Ehkä unelmoinnin arvo ei ole pelkästään siinä, toteutuvatko toiveet lopulta vai eivät.
Unelmat voivat auttaa tunnistamaan, mitä oikeastaan haluamme. Ne voivat antaa rohkeutta tarttua uusiin mahdollisuuksiin ja auttaa säilyttämään toivon silloinkin, kun elämä ei etene suunnitelmien mukaan.
Kaikkea ei voi hallita, vaikka kuinka yrittäisi ajatella myönteisesti, mutta ehkä tulevaisuuteen voi opetella asennoitumaan uteliaammin.
Sen sijaan, että miettisi aina ensimmäiseksi, mikä voi mennä pieleen, voisimme joskus ajatella myös: Entä jos tämä voisikin onnistua?
Miksi jotkut unelmat tuntuvat toteutuvan kuin itsestään, kun taas toisten eteen joutuu ponnistelemaan kaikkensa, eikä siltikään tunnu onnistuvan? Voiko omaa ajatteluaan muuttamalla vaikuttaa siihen, millaisia mahdollisuuksia elämässä avautuu?
Toimittaja ja manifestoinnista väitöskirjaa tekevä Eveliina Lauhio etsii näihin kysymyksiin vastauksia kirjassaan Kuuleeko universumi? – Toivoa etsivän manifestointikirja (Bazar/Hidasta elämää, 2026).
Lauhio haastattelee kirjassaan lukuisia tunnettuja suomalaisia ja tarkastelee heidän kokemustensa kautta unelmointia, toivoa, sattumaa sekä sitä, mihin voimme itse elämässämme vaikuttaa. Mukana on myös hänen omia yllättäviä ja ristiriitaisia kokemuksiaan manifestoinnista.
Kuuleeko universumi tarjoaa kiinnostavaa pohdittavaa jokaiselle, joka on joskus miettinyt, miksi elämä ei anna sitä, mitä kaikkein eniten toivoo. Tutustu lisää TÄÄLLÄ.
