Tunnollinen suorittaja tekee paljon, mutta hänen panoksensa huomataan usein vasta siinä vaiheessa, kun sitä ei enää ole.
Tunnollinen suorittaja uupuu, ja yhtäkkiä hänen kantamansa taakka jääkin jonkun toisen hoidettavaksi. Tunnollinen suorittaja ottaa loparit, ja kas vain, kasa hommia, joita muut eivät olleet tulleet edes ajatelleeksi, löytyykin nyt edestä.
Tunnolliset suorittajat ja ylivastuulliset puurtajat kantavat usein raskasta mutta näkymätöntä taakkaa. Hommat ovat vain jotenkin maagisesti hoituneet ja kodin pyykkikorikin siinä sivussa tyhjentynyt.
Jossain kohtaa tunnolliselle suorittajalle tai ylivastuulliselle puurtajalle alkaa kuitenkin riittää. Viimeistään se tapahtuu siinä vaiheessa, kun jaksaminen yksinkertaisesti loppuu. Mutta toivottavasti kuitenkin ennen sitä. Nimittäin kun jaksaminen loppuu, nenäänsä on paljon vaikeampi hilata taas pinnan päälle.
Jotta sitä ei tarvitsisi tehdä, tässä viisi manööveria kohti parempaa jaksamista, nyt:
1. Pysähdy ennen kuin hyppäät hoitamaan
Jos on aina tottunut hoitamaan ja huolehtimaan, aluksi voi olla hankala toimia toisin. Mutta ennen kuin ryntäät tekemään asiaa x ja järjestämään hommaa y, pysähdy. Kolme sekuntia ennen reagointia voi olla käänteentekevä muutos.
2. Rajaa tietoisesti
Kaikki ei voi – eikä saa – olla yhden ihmisen harteilla. Kysy siis itseltäsi, mikä on oikeasti sinun vastuullasi? Minkä taas on korkea aika siirtyä muiden tontille?
3. Opettele sietämään keskeneräisyyttä
Niin hyödyllinen kuin aikaansaamisen taito onkin, keskeneräisyyden sallimisen taitoa pitäisi ylistää paljon nykyistä enemmän.
Vaikeasti siedettävä tosiasia kun on, että keskeneräisiä asioita on nyt, huomenna ja tulevaisuudessa. Opettele sallimaan se. Kaikkea ei tarvitse tehdä heti. Kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti. Kaikkea ei tarvitse edes tehdä.
4. Uskalla pyytää ja ottaa vastaan apua
Yksin pärjäämisen – ja ylipäätään pärjäämisen – kulttuuri elää ja hengittää edelleen vahvasti. Se, että jaksat pirukseen, siedät ties mitä ja kestät kaikenlaista, ei silti tarkoita, että niin tarvitsisi tehdä. Kun rohkenet nojata myös muihin, moni mutka oikenee.
5. Lepää mieluummin ennemmin kuin myöhemmin
Asiat sujuvat niin paljon helpommin ja kevyemmin, kun sallit itsellesi levon ensin, et vastaa sitten, kun olet tehnyt sitä ja tätä ja pikkuisen kolmatta(kymmenettä)kin.
Lepääminen ei ole laiskuutta. Paitsi että se on perustarve, se on myös edellytys sille, että mitään ylipäätään voi tehdä.
Lepää mieluummin ennemmin, älä vasta sitten, kun on jo aivan pakko. Pakon kautta lepääminen voi tuntua henkisesti helpommalta mutta lopulta se on kuitenkin aina kivikkoisempi tie.
Lisää vipuja tunnollisen suorittajan ja ylivastuullisen puurtajan hyvinvointikapinaan löydät Tunnollisen suorittajan kapinointikorteista.
