Miksi joku ei tervehdi töihin tullessa., vaikka on ilmeistä hänen kuulleen toivotuksen? Vasta kun sanot kolmannen kerran ”huomenta” jo aivan toisen iholla, niin hän vastaa toivotukseen. Sitä on enää mahdotonta väistää. Tilanteessa on jotakin hämmentävää, mutta et ymmärrä mitä. Kyse voi olla passiivisaggressiivisesta käytöksestä, mikä ilmenee monilla taviolla vuorovaikutuksessa, kuten vaitiolona, epäsuorana ilmaisuna, alentavana käytöksenä tai vallan käyttämisenä viivyttelemällä vastauksissa. Passiivisaggressiivisuutta voi olla vaikea hahmottaa niin muissa, kuin itsessä.
Kyse voi olla esimerkiksi esihenkilöstä töissä tai kumppanista kotona, jonka toiminta on epäloogista päivästä riippuen. Tämä malli on voitu oppia lapsuudessa ja takana voi olla pelko hylätyksi tulemisesta. Tällöin ei usein hallita omia tunteita vuorovaikutuksessa. Itse pysähdyin hiljattain tilanteeseen erään ihmisen seurassa, jossa hän hetkellisesti heittäytyi kuuroksi. Tuli tunne pienestä lapsesta, joka toivoo, että hänen perään huudetaan sekä joustaan ja näin hän saisi huomiota. Aluksi oli haastava yhdistää, että tilanteeseen saattaa liittyä aggressiivisuutta.
Voidaan vaikka sanoa, että ”jotkut osaavat kyllä olla itsekkäitä”, mutta samalla viesti kohdennetaan kuulijalle.
Passiivisaggressiivisuuteen liittyy usein myös rivien välistä puhuminen, jolloin tarkoituksena on välttää suora konflikti, mutta samalla ilmaistaan ärtymystä tai kaunaa. Voidaan vaikka sanoa, että ”jotkut osaavat kyllä olla itsekkäitä”, mutta samalla viesti kohdennetaan kuulijalle. Toimivassa vuorovaikutuksessa rivien välistä puhumisesta on myös hyötyä, mutta kirjoitan siitä toisella kertaa.
Passiivisaggressiivinen saattaa tiedostamatta pyrkiä siihen, että hänen ei tarvitse joutua suoraan vastuuseen sanomisistaan. On voitu oppia, että suoraan vihan ilmaiseminen ei ole sallittua ja siitä tulee sanomista: ”Enhän mä niin sanonut”. On vaikea osoittaa kohtaa, missä viha tuli näkyväksi, jos sitä ei ole ilmaista suoraan. Passiivisaggressiivisuudella on monet kasvot ja se voi ilmetä myös itsensä muiden yläpuolelle nostamisena ja jatkuvana neuvomisena, huokailuna, pieninä piikkeinä, silmien pyörittelynä tai voivotteluna. Kaikki tämä vaikuttaa yhteiseen ilmapiiriin ja tutkimuksissa on huomattu, että esimerkiksi työpaikoilla tämä heikentää tuottavuutta.
”Enhän mä niin sanonut.”
Erityisen haastavaa passiivisaggressiivisuudessa on se, että sitä on haastava tunnistaa. Saatamme itse myös käyttäytyä tietämättämme niin ja usein syynä on puuttuva itsetuntemus. Moni passiivisaggressiivinen ei ole tietoinen omista motiiveista ja eikä siksi ole tietoinen omasta vihamielisestä käytöksestä. Joissakin perheissä, työpaikoissa ja kulttuureissa voi olla tapana myös vältellä konflikteja, jolloin tämä piirre jää jälleen tunnistamatta.
Toisinaan passiivisaggressiivinen saattaa olla hämmentynyt, että miksi asiat menevät pieleen, ilmapiiri töissä ei toimi ja ihmiset katoavat ympäriltä, kun yhteys heikkenee. Jos piirrettä ei tunnista itsessä, voi se aiheuttaa hämmennystä.
Moni passiivisaggressiivinen ei ole tietoinen omista motiiveista ja eikä siksi ole tietoinen omasta vihamielisestä käytöksestä.
Passiivisaggressiivisuus on yllättävän yleistä kotona, ystäväpiirissä sekä työpaikoilla, joissa on hierarkioita ja voimakas kilpailuhenkinen kulttuuri. Tällaisessa ympäristössä pelko uralle aiheutetusta haitasta ruokkii epäsuoraa ilmaisua. Kaikkiaan kyse on paljolti selviytymiskeinosta, joka on kehittynyt stressaavista ja uhkaavista tilanteista selviämiseen. On arvoitu, että noin 10-20% väestöstä käyttäytyy passiivisaggressiivisesti.
Passiivisaggressiiviseen vuorovaikutukseen voi olla haastava vastata rakentavasti. Monesti asian esiin nostaminen empaattisesti toimii, ei aina. Empaattisesti ilmaistu ”Oletko vihainen jostain”, ”haluatko sanoa minulle jotakin, mitä en nyt ymmärrä” tai ”onko kaikki hyvin” toimii monesti vaitioloon, silmien pyörittelyyn tai epäsuoraan ilmaisuun.
Tutustu myös Kristiina Komulaisen ja vankilapastori Jukka Vänskän luomiin Riidan ratkaisu -kortteihin.
