Kun puhun äitihaavasta, kuulen usein kysymyksen: Voiko saman perheen tyttärillä olla erilainen suhde ja erilainen kokemus suhteesta äitiin?
Kysymyksen taustalla on usein pelko: Jos siskollani on hyvä suhde äitiin, mutta minulla ei, onko vika minussa?
Saman perheen lapset saattavat kokea äidin käyttäytymisen ja perhedynamiikan eri tavoin. Sisarusten muistot samoista tilanteista saattavat olla erilaisia – on yksilökohtaista, miten kukin on tilanteen kokenut ja millaisia tunnejälkiä siitä on jäänyt.
Kyse ei välttämättä ole siitä, että kenenkään kokemus olisi vääristynyt, vaan erilaiset kokemukset voivat olla hyvinkin totta. Äiti saattaa kohdella lapsiaan eri lailla, sillä he saattavat aktivoida äidissä erilaisia tunteita. Vahva, itsenäinen tytär voi korostaa äidin omaa voimattomuutta, ja äiti saattaa vaatia häneltä enemmän kuin sisaruksiltaan. Tarvitsevampi lapsi taas saattaa herättää äidissä enemmän suojelunhalua tai hoivaviettiä. Hän ei uhkaa äidin olemassa- oloa vaan vahvistaa äidin roolia ja äitiyden merkitystä.
Jos vanhemmat eivät pysty pitämään kodin tunneilmapiiriä vakaana, on luonnollista, että joku lapsista ottaa sovittelijan roolin. Se voi osua vanhimman tyttären osaksi – tai herkimmän ja empaattisimman. Herkkä ihminen saattaa yrittää pitää huolta muiden tunteista helpottaakseen omaa oloaan. Hylätyksi tulemisen pelko voi saada lapsen tasapainoilemaan perheenjäsenten välillä turvattomissa tilanteissa. Ihmisellä on luontainen taipumus tasapainottaa vireystilaansa ja purkaa stressiä keinoilla, jotka kulloinkin ovat helpoimmin käytettävissä. Lapsena opituista toimintamalleista syntyy tapoja, joita ihminen toistaa aikuisenakin.
Pauliina, 51, kertoo kirjassa Äitihaava – tyttären raskas perintö:
”Minulle lankesi perheessä tuhkimon rooli. Olin iskun vaimentaja ja ilmapuntari: kun ilmapiiri oli kireä, ohjasin pienemmän sisaren sivummalle, jotta hän ei ärsyttäisi äitiä lisää. Olin vastuullinen ja suojeleva. Minusta tuli perheessä ulkopuolinen, en ollut tasaveroinen sisareni kanssa. Esikoisen rooli on usein yksinäisen kulkijan tie.”
Tytärtä saatetaan patistaa miellyttämään äitiään. Äiti ei välttämättä ole ainoa, joka yrittää saada tytärtä vastaamaan perheen odotuksiin.
Kun tytär ei enää halua elää perheen odotusten mukaan, on mahdollista, että muut perheenjäsenet liittoutuvat häntä vastaan. Se, joka nostaa perhedynamiikan ongelmat esiin, saattaa saada syyn niskoilleen kaikesta, aivan kuin ikävät tunteet olisivat hänen vastuullaan.
Jos kaikki perheenjäsenet mukautuvat perheen rajoittaviin uskomuksiin ja elävät niiden mukaan, mikään ei koskaan muutu. Epäterveet toimintamallit siirtyvät ainakin osittain tuleville polville.
Jos tunnet olevasi perheessäsi yksin, et ole ainoa, joka kokee näin. Se, että haluat puhua rohkeasti vaikeista asioista, asettaa rajoja ja pitää huolta itsestäsi, on tärkeää ja arvokasta, vaikkei lähipiirisi olisikaan kanssasi samaa mieltä. Voi olla, että perhesuhteiden säilyttäminen vaatii kompromisseja, mutta älä tingi omasta hyvinvoinnistasi loputtomiin. Joskus etäisyyden ottaminen voi olla hyvinvoinnin kannalta ratkaisevaa.
Muista, että sinun ei tarvitse olla vastuussa kaikkien muiden tunteista. Sinulla on lupa tehdä itsesi näköisiä ratkaisuja.
Teksti on lainattu ja sovellettu Katri Syvärisen menestyskirjasta Äitihaava – tyttären raskas perintö. Kirja on auttanut jo tuhansia naisia ymmärtämään itseään, äitisuhdettaan ja äitihaavaa ilmiönä. Tutustu ja tilaa!
Kuva: Rishabh Dharmani (Unsplash)
